3-5-3-8

- buddhalaisuuden ovikoodi -

Buddhalaisuus luokitellaan yleensä uskontojen joukkoon, vaikka siitä puuttuukin yliluonnollinen ulot­tuvuus kaikkivoipaisesta jumaluudesta, johon uskomalla ihmisen sielu pelastuu. Buddha (n. 500 eaa) tuli pitkään ihmisluontoa pohtiessaan johtopäätökseen, että pelastus on jokaisen omissa kä­sissä. Pelastuk­sella hän tarkoitti buddhalaisen käsitteen dukkha (suom. 'kärsimys') loppumista. Kärsi­mys kuuluu inhimilli­seen elämään ja siitä vapautuminen on Buddhan mukaan mahdollista. Tai ainakin sen vähentämiseen kan­nattaisi jokaisen pyrkiä.

Buddhalaiseen ajatteluun voi tutustua ilman, että vetää oranssisen kaavun päälleen ja alkaa meditoi­maan suitsukkeen savussa. Buddhalaisen filosofian peilaaminen länsimaiseen ajatteluun ja elämänta­paan helpottuu, jos sen periaatteet siirretään meille tutum­paan käsitteistöön.

Kirjoituksessa buddhalainen ajattelu on jäsennetty neljään tasoon. Jäsentely ei noudata mitään yleistä perinnettä, mutta vapaus tässä sallittakoon. Tasot ovat:

1. Filosofinen

2. Psykologinen

3. Eettinen

4. Toiminnallinen

Teksti on varsin tiivis ja vapaamuotoinen kuvaus yhdestä näkökulmasta buddhalaisen perinteen keskeisiin piirteisiin ja nii­den yhteydestä länsimaiseen ajatteluun. Toi­vottavasti se suppeudestaan huolimatta toimii apuna bud­dhalaiseen filosofiaan tutustumiseen tämän päivän län­simaiselle ihmiselle, jolle uudet tavat suhtau­tua elämään ovat yhä tärkeämpiä, jotta pääsisimme irti va­hingollisesta elä­mäntavastamme.

1. Filosofinen – kolme olemisen ilmaisua

Buddhalaisen filosofian perustana on kolme olemisen merkkiä (three marks of exis­tence, tilakkha­na).

Kaikki muuttuu (impermanence, anicca)

Mikään tässä maailmassa ei ole pysyvää. Jokainen hetki on erilainen. Et voi kos­kaan astua samaan vir­taan kahdesti oivalsi myös antiikin Herakleitos (535–475 eaa), liekö käväissyt In­tiassa. Tänään sataa ja huomenna paistaa aurinko. Hallitus taas kerran vaihtuu ja korot las­kevat ja nousevat. Vuoretkin mure­nevat, kun tarpeeksi odottaa. Luonnossa kaikki kiertää elämän sykleissä.

Myös ihminen muuttuu (non-self, anatta)

Ihminen on osa luontoa, joten myös ihminen muuttuu. Syntyy, kasvaa aikuiseksi, vanhenee ja elämä päättyy väistämättä - minunkin, sinunkin. Mutta mikä on ihminen, mitä on minuus?

Bud­dhan keskeinen pohdinta liittyy juuri minuuden (self, atta) käsitteeseen. Ja tässä buddhalainen ja länsimai­nen ajattelu koh­taavat perustavaa laatua olevan eron.

Länsimaisessa uskonnollisessa perinteessä minuuden sisin olemus on sielu. Uskomalla jumalalliseen todellisuuteen sielu ei katoa kuoleman jälkeenkään, vaikka ruumis häviääkin mullan alle.

Maallistuneelle ihmiselle sielun käsitteen minuuden olemuksena on korvannut identiteetti. Vakaa identiteetti mahdollistaa tasapainoi­sen ja menestyksekkään sosiaalisen elämän. Sekulaariseen ajatte­luun ei kuulu tuonpuoleinen. Elämän aikajänne supistuu kalenterimerkintöihin, joihin identiteettikin todentuu. Eksistentiaalinen kysymys jää ratkaisematta.

Buddhalaisessa perinteessä ei ymmärretä identiteetin tai sielun käsitettä samalla tavalla kuin länsi­maisessa ajattelussa. Koska kaikki muuttuu, mitään pysy­vää minuutta, identiteettiä tai sielua ei ole olemassakaan. Se on itse luotu harha ja 'kärsimyksen' juurisyy. Sen oivaltaminen, että minuus ei ole olemukseltaan pysyvä, eikä erillään muusta maailmasta, vapauttaa eksistentiaalisista peloista ja luo mielenrauhan.

On ehkä syytä korostaa, että identiteettiä tässä ei pitäisi sekoittaa muihin ihmismieltä kuvaaviin käsit­teisiin, kuten omanarvontunto, itsetunto tai itsekunnioitus. Lähempänä merkitykseltään ovat minäku­va, samaistuminen (Freud) tai valeminä (Winnicott). Jos esimerkiksi sanotaan, että ihmisellä on vahva identiteetti, sillä saatetaan viitata pikemminkin vahvaan itsetuntoon.

Kärsimys(suffering, dukkha)

Dukkha käännetään yleensä englannin sanasta suffering suomeksi 'kärsimys'. Se on kuitenkin käsittee­nä laajempi. Se tarkoit­taa mitä tahansa epätyydyttävää kokemusta. Sana tarkoitti alkujaan huonosti kiinni olevaa kärrynpyörää, jonka johdosta kyyti on epämukavaa. Sen voi ymmärtää niin, että ih­minen ei voi saa­vuttaa pysyvää onnellisuuden tilaa, joka lienee meillä länsimaissakin hyväksytty filo­sofinen ajatus. Ja siksi eläminen on aina enemmän tai vähemmän epätyydyttävää.

Taloudellisen ja sosiaalisen menes­tyksen eetoksen vallitessa haemmekin tyydytystä elämään ha­muamalla lisää elämyksiä, tava­roita ja vilkkaan sosiaalisen elä­män rooleja, joihin haluamme samaistaa it­semme. Haluamme kiinnittää identiteettimme näihin ulkoisiin kohteisiin, joka vieraannuttaa meidät todellisesta olemuksestamme.

Elämän virrassa muutos on todellista ja luo epävarmuutta ja sen poistamiseksi takerrumme pitämään kiinni identiteettien tavoittelusta. Identiteetti on yksi ontologisen turvattomuuden hallintakeinoista ja siitä tulee minuuden vankila, jonka itse olemme luoneet. Emme näe sen ikkunattomien sei­nien sisältä todellisuutta sellaisena kuin se on.

Identiteetin luomiselle ja ylläpitämiselle perustuu oikeastaan koko elämäntapamme kirjo. Identiteet­tiä ra­kennetaan kulutus- ja viihdetuotteilla, harrastamisella ja työuralla, somesta puhumattakaan.

Ryhmäidentiteetti on vaarallinen yhdistelmä autoritaarisen ihmis­käsityksen kanssa ja purkautuu ennen pitkää väkivaltana ja sotina, kuten voimme nähdä uutisissa joka päivä. Individualismin seurauksena arvorelativismi johtaa moraalikatoon. Ikään kuin eläisimme jälleen kerran pahuuden nousukautta.

Identiteetti luo kuvitelman mielen vakaudesta. Se ei kuitenkaan pysty poistamaan sitä epävarmuutta, joka syntyy elämän rajallisuudesta, eksistentiaalisesta uhkasta minuudelle. Rakennettua identiteettiä pitää vahvistaa jatkuvasti, koska sen voima aina heik­kenee ennen pitkää.

Tästä seu­raa lo­puton kierre, joka kuormittaa elinympäristöämme aiheuttaen ekologisia kriise­jä, joita emme pääse enää pakoon. Usko markkinavoimiin on niin syvälle sisäistettynä elämässämme, että muutokseen tarvittaisiin huo­mattavasti vah­vemmat voimat, jotta sekä yksilön että maapallon biosfäärin kärsimystä voi­taisiin hel­pottaa.

Buddhan viesti ei varmaankaan olisi tänä päivänä se, että lopettakaa harrastaminen ja kuluttaminen. Viesti olisi: lakatkaa takertumasta ajatukseen, että ne tekevät teidät pysyvästi onnellisiksi.

...

Takaisin