INDIVIDUALISMIN PROJEKTI

13.4.2017

Tässä kirjoituksessa tutkaillaan identiteettiä turvallisuuden lähteenä, miten identiteetti osoittautuu epäsuotuisaksi harhakuvaksi ja miten ontologinen turvallisuus voidaan saavuttaa laajentamalla yksilöllinen identiteetti universaaliksi niin, että se voidaan kokonaan hylätä.

Ajatuksia tähän ovat antaneet kirjoituksillaan muun muassa professori Anja Riitta Lahikainen, sosiologi Zygmunt Bauman, psykoanalyytikko Erich Fromm ja buddhalainen munkki Thanissaro Bikkhu.

Vahva identiteetti

"Identiteetti on vahva ja kypsä silloin, kun ihminen tuntee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämän alueilla. Jos identiteetti on kunnossa, ihminen kestää luhistumatta kriisejä, kuten avioeroa ja työttömyyttä. Vahva identiteetti kasvattaa myös joustavuutta, muutosten sietoa ja menestystä työelämässä."

Näin kuvaa identiteettiä Wikipedia vahvan minuuden ominaisuutena, jota pidetään nykyihmisen henkisen kehityksen tavoiteltavana ihanteena. Identiteettiä rakennetaan koko elämän aikana tarinana muuttumattomasta, eheästä ja yksilöllisestä itsestä. Yksilöllistä identiteettiä ja yksilönvapautta pidetään jälkimodernin ajan individualismin projektin toivottuina lopputuloksina. Molemmat ovat länsimaisen kulttuurin ihmiskuvan keskiössä.

"Hyvät suomalaiset. Itsenäisyys on ensisijaisesti mielentila. Se on vahvojen, itsevarmojen ja riippumattomien yksilöiden mielentila, joka ajaa ihmiset toimimaan ihanteidensa ja arvojensa mukaisesti ulkoisesta painostuksesta huolimatta."

Tämä ote marssipuheesta kansallismielisen 612-soihtukulkueen aikana itsenäisyyspäivänä 2016 kuullaan Elina Hirvosen tv-dokumentissa Kiehumispiste. Pyrkimyksenä näyttäisi olevan vahvan identiteetin rakentaminen marssijoiden joukolle.

"Kun ryhmäkantainen identiteetti rakentuu jyrkkien vastakkainasettelujen, dikotomioiden varaan, on mahdollista, että muiden, erilaisten toisten pelko lisääntyy, jos itseymmärrykseen ja erilaisten toisten ymmärrykseen ei tarkoituksella pyritä."

Timo Koranderin tekstiä kirjassa Inhimillinen turvallisuus (1).

Identiteetin käsite näyttäisi olevan monimerkityksellinen, joten sitä kannattaa hieman valottaa eri näkökulmista. Yksilöllisyyttä ja identiteettiä tutkitaan länsimaissa sekä sosiologiassa että psykologiassa. Myös buddhalaisessa psykologiassa sen merkityksellä näyttäisi olevan sijansa.

Turvattomuus

Identiteetti-sanan taustalla on latinankielen idem, joka tarkoittaa samaa. Identiteetti merkitseekin mielen prosessina samaistumista, identifioitumista.

Anja Riitta Lahikaisen mukaan identiteetti kuvaa ihmisen maailmasuhdetta ja se liittyy keskeisesti turvattomuuden kokemukseen (2).

"Se, että turvattomuus ja identiteetti nousevat samanaikaisesti keskusteluun ei ole kuitenkaan sattumaa, pikemminkin sangen ymmärrettävää ja loogista, koska molemmat aiheet nousevat samasta maaperästä.

Ne ovat ontologisesti samaa juurta."

Identiteetti on ikään kuin silta ulkoisen ja sisäisen välillä ja luo järjestystä mielen kaaokseen. Samaistuminen voi liikkua tuolla sillalla kahteen suuntaan: voin omaksua muista piirteitä itseeni (introjektio) tai nähdä omiani muissa (projektio). Molemmilla voidaan torjua eristyneisyyden ja turvattomuuden tunnetta. Identiteetti toimii kuten suodin, joka päästää läpi tuttua aineista ja luo siten turvallisuuden tunnetta.

"Mittava haastattelututkimus, jonka otokset kattavat Suomen väestön, osoittaa kuitenkin kiistattomasti, että turvattomuutta tunnetaan hyvinvointivaltio-Suomessa yleisesti ja kaikilla elämänalueilla.

Turvattomuuden tunteen julkinen ilmaiseminen ei vain ole yhtä suosittua kuin vahvuuden ja kyvykkyyden osoittaminen, joilla saavutetaan yleisesti hyväksyntää ja arvostusta."

Turvattomuus on tunne, joka koskee yksilön minän salattua ydintä, eikä sitä siksi haluta tuoda näkyville.

Ontologisella turvattomuudella tarkoitetaan olemisen jatkuvuuden tunteen puutetta. Vaikka nyky-yhteiskunta tarjoaakin varsin turvalliset puitteet taloudellisen vakauden ja teknisen kehityksen myötä, ontologista turvattomuutta ne eivät poista. Ihminen ikääntyy, sairastuu ja kuolee. Identiteetin rakentaminen toimiikin juuri suojana eksistentiaaliselle ahdistukselle kun luomme kuvitteellisen tarinan Minusta, jolla on historia, nykyhetki ja tulevaisuus.

Identiteettien shoppailu

Hiljattain edesmennyt Zygmunt Bauman kuvaa identiteettiä kulutusyhteiskunnan tuotteena turvattomuuden torjunnassa (3):

"Mitä ikinä pakonomainen shoppailu onkin, se on myös jokapäiväinen rituaali öisin kummittelevien epävarmuuden ja turvattomuuden haamujen karkottamiseksi.

Koska kaikki tai useimmat identiteetit ovat alun alkaenkin epävakaita ja muuttuvia, juuri kyky 'shoppailla' identiteettien supermarketissa, annos aitoa ja otaksuttua kuluttajan vapautta valita oma identiteetti ja pitää kiinni siitä niin kauan kuin haluaa, tarjoutuu punaiseksi matoksi tiellä kohti kuviteltuja identiteettejä. Se, jolla tuo kyky on, voi vapaasti tehdä ja purkaa identiteettejä. Tai siltä ainakin näyttää.

Ei löydy yksimielistä vastausta kysymykseen onko kuluttajan valinnanvapauteen perustuva vapaus, varsinkin kuluttajien vapaus löytää identiteettinsä massatuotettujen, ostettujen tavaroiden avulla, aitoa vai oletettua vapautta."

Bauman kertoo meille, että kuluttajayksilön valinnanvapaus identiteetin rakennusvälineenä onkin harha. Kun identiteettiä rakennetaan muiden tuottamista palikoista, niin syntyy harha yksilöllisyydestä. Olemme sitä mitä omistamme. Identiteettimme luodaan hyödykkeistä, joita muut tuottavat ja markkinoivat meille. Meistä on tullut turvallisuuden kuluttajia sen sijaan, että tuottaisimme sitä itse.

Yksilöllisyyden harha

Erich Fromm oli samoilla linjoilla vaikkakin vuosikymmeniä aikaisemmin kuin Bauman. Kirjassaan Pako vapaudesta (4) hän tulkitsee, että modernin ajan yksilöllistyminen projekti, vapautuminen auktoriteeteista, merkitsi myös eristäytymistä ja siten merkityksettömyyden ja epävarmuuden tunteen kasvua. Sen torjumiseksi ihminen pakenee uusiin riippuvuuksiin ja voi muuttua autoritaariseksi luonteeksi (itseriittoinen, narsistinen) tai sitten vaihtoehtona on mukautuminen ja yhdenmukaistuminen. Ihmisistä tulee joko alistajia tai alistettuja. Kummatkin roolit pyrkivät tuomaan toivottua järjestystä mielen kaaokseen.

"Hän ajattelee, tuntee ja tahtoo siten kuin hän uskoo, että hänen oletetaan ajattelevan, tuntevan ja tahtovan. Tällöin hän menettää oman minänsä, joka on ainoa perusta, jolle vapaan yksilön aito varmuus voi rakentua.

Hän olisi vapaa toimimaan oman tahtonsa mukaisesti, jos hän vain tietäisi mitä tahtoa, ajatella ja tuntea. Mutta hän ei tiedä. Hän mukautuu anonyymien auktoriteettien alaiseksi ja omaksuu itselleen minän, joka ei ole hänen omansa. Mitä enemmän hän näin tekee, sitä voimattomammaksi hän itsensä tuntee ja sitä enemmän hänen on pakko yhdenmukaistua. Huolimatta näennäisestä optimismistä ja yritteliäisyydestä, nykyinen ihminen on syvän voimattomuuden vallassa, joka saa hänet tuijottamaan lähestyviä katastrofeja kuin hän olisi halvaantunut."

Tämän päivän anonyyminä auktoriteetteina voisi pitää talouselämän yhteiskunnallista valtaa (eli niitä kuuluisia markkinavoimia) ja myös jatkuvan taloudellisen kasvun ihannetta. Populismilla ja nationalismilla lienee myös kasvava osansa tässä. Katastrofit eivät piilottele itseään.

Identiteetin harha

Buddhalaisuuden kytkeminen tällaiseen keskusteluun voi tuntua kaukaa haetulta ja vieroksuttaa, jos on syntynyt mielikuva siitä vieraana uskontona. Buddhan ajatukset ovat kuitenkin eläneet jo yli pari tuhatta vuotta elinvoimaisina ja kiinnostus niihin on kasvanut länsimaissakin viimeisten vuosikymmenien aikana. Yhtäläisyyksiä buddhalaisen psykologian ja vaikkapa psykoanalyyttisen teorian välillä on yllättävän paljon (kts. Mark Epstein).

Identiteettiä käsitteenä ei taida löytyä sellaisenaan buddhalaisista teksteistä, mutta englanninkielisissä käännöksissä esiintyy kyllä "I-making" ja "my-making", joilla tarkoitetaan juuri mielen omaa luomusta itsestä.

Alla oleva teksti on peräisin Thanissaro Bhikkhun kirjoituksesta Freedom from fear (5). Muutama käsite on syytä yrittää selventää ensin.

Buddhan keskeinen ajatus oli, että elämä on aina jossain määrin epätyydyttävää, kärsimystä. Sitä kuvaa sana dukkha. Dukkha voidaan selittää monella tavalla, mutta sen olemus voidaan ymmärtää myös ontologisena turvattomuutena. Thanissaro kuvaa tekstissään sitä sanoilla: aging, illness, and death.

Discernment kääntyy tässä yhteydessä huonosti suomeksi yhdellä sanalla, mutta sillä tarkoitettaneen kykyä viisauteen, nähdä oleellinen ja aito. Craving tarkoittaa takertumista (itsen) haluihin, joihin identiteetti liitetään. Release tarkoittaa tässä vapautumista, valaistumista.

"Furthermore, discernment sees through our inner traitors and weaknesses: the cravings that want us to make an "I" and "mine"; the delusions that make us believe in them once they're made. It realizes that this level of delusion is precisely the factor that makes aging, illness, and death dangerous to begin with. If we didn't identify with things that age, grow ill, and die, their aging, illness, and death wouldn't threaten the mind. Totally unthreatened, the mind would have no reason to do anything unskillful ever again.

When this level of discernment matures and bears the fruit of release, our greatest insecurity - our inability to trust ourselves - has been eliminated. Freed from the attachments of "I" and "mine," we find that the component factors of fear - both skillful and unskillful - are gone. There's no remaining confusion or aversion; the mind is no longer weak in the face of danger; and so there's nothing from which we need to escape."

Buddhan radikaali ajatus siis on se, että meidän tulisi lakata takertumasta oman mielen luomiin identiteetteihin, koska ne vääristävät todellisuutta ja peittävät aidon olemuksemme. Mieli luo harhan pysyvyydestä turvattomuuden torjumiseksi. Kuten Fromm tarkoittaa tuossa ylempänä: ontologisen varmuuden perustana voi olla vain aito minuus.

Sivuvaikutukset

Identiteettiä voidaan pitää näin mielen puolustuskeinona ahdistusta vastaan - defenssinä psykoanalyyttisin termein. Defenssit, joista löytyy kattava kuvaus täältä, nähdään eri asteisina todellisuuden vääristyminä. Voidaan ehkä todeta, että mitä syvemmälle tasoissa mennään sitä selkeämmin ne toimivat identiteetin rakennuspalikoina (ainakin: idealisaatio, projektio, autistinen fantasia, projektiivinen indentifikaatio).

Onko identiteetin rakentuminen nähtävä sitten pahana? Turvallisuuden lähteenä se ei itsessään ole huono asia, jos se estää yksilöä luhistumasta, mutta pitäisi tarkastella myös mitä sivuvaikutuksia siitä seuraa.

Kuluttava elämäntapa on viemässä maailmaamme katastrofin partaalle, vaikka sitä ei yksilötasolla kokemuksellisesti vielä tiedosteta. Ilmastonmuutos, maapallon kestokyvyn rajojen rikkominen, ympäristön saastuminen ovat kulutusyhteiskunnan tuotteita kuitenkin. Näiden synnyttämä ahdistus on helppo torjua kieltämällä totuus tai ainakin siivota se maton alle niin kauan kuin se ei vaikuta yksilön omaan turvallisuuteen konkreettisesti.

Somekulttuuri vääristää jo ennestään harhaista käsitystä ihmisyydestä ja markkinavoimat pitävät huolen siitä, että näin jatkuu. Turvallisuuden tunteen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa someidentiteetin illuusion päivittämistä.

Populismi ja nationalismi ovat heräilemässä ja niiden eskaloituminen saattaa olla pienestä kiinni, jos ihmisten mieliä harhoilla muokkaavan feikkitodellisuuden verkossa annetaan jatkua. Turvattomuuden torjumiseksi mihin tahansa identiteettiä vahvistavaan on helppo tarttua.

Kulutusyhteiskunnassa yksilönvapaudesta on tullut (markkinavoimien) hallinnan väline. Sen strategiana on turvallisuuden haurauden ylläpitäminen.

Bauman:

"Nykyisin ihmiset saadaan mukautumaan standardeihin (...) pikemminkin houkuttelemalla ja viettelemällä kuin pakottamalla - ja tuo mukautuminen pukeutuu pikemminkin vapaan tahdon harjoittamisen valepukuun kuin paljastaa itsensä ulkoiseksi voimaksi."

Individualismin projekti on ollut harhautusta ja se on onnistunut siinä erinomaisesti.

Luova asenne

Yksilöllinen identiteetti ja myös ryhmäidentiteetti synnyttävät rajan: minä/me ja muut. Sellaista rajaa ei kuitenkaan ole todellisuudessa. Tukeutuminen identiteettiin vääristää todellisuutta ja synnyttää sisäisen tiedostamattoman ristiriidan. Ristiriita vie voimavaroja ja estää maailman autenttisen kohtaamisen ja luovan kokemisen. Rajaa venyttämällä universaaliksi identiteetti katoaa, jolloin se voidaan käsitteenäkin hylätä. Turvattomuus on oleellinen osa ihmisyyttä ja sen hyväksyminen avaa maailman sellaisena kuin se on.

Lahikainen:

"Eksistentialistit muistuttavat siitä, että epävarmuus on väistämätön osa ihmiselämää ja sen kokeminen on osa autenttista maailmasuhdetta. Epävarmuuden kokeminen mahdollistaa todellisten uhkien havaitsemisen ja niitä vastaan suojautumisen. Ilman autenttista suhdetta ulkomaailmaan yksilö luopuu huolen kantamisesta ja vastuunottamisesta, tulee jättäneeksi vastuunkantajat nimettömiksi ja joutuu satunnaisuuksien armoille. Turvattomuuden tuntemisen kyky on syytä nähdä myös resurssiksi, yksilölliseksi ja yhteisölliseksi voimavaraksi, elämää suojelevan toiminnan pontimeksi ja yksilöllisen kehityksen motivaattoriksi.

Giddens erottelee varhaisessa luottamuksessa myös elementtejä luovuudesta, joka saa ihmisen heittäytymään, ottamaan selkoa tuntemattomasta maailmasta ja ymmärtämään läsnäolevan ja poissaolevan ristiriidasta syntyvää potentiaalia mahdollisuuksien avautumisena. Giddens nimittää tätä varhaislapsuuden tuotetta ontologiseksi varmuudeksi."

Frommin mukaan eristyneisyys ja epävarmuus poistuvat omaehtoisen, spontaanin toiminnan kautta:

"Omaehtoinen toiminnallisuus on ihmisen ainoa tapa voittaa yksinäisyyden kauhu ilman että hänen on uhrattava minänsä; sillä omaehtoisen itsensä toteuttamisen kautta ihminen löytää uuden yhteyden maailmaan, ihmisiin, luontoon, omaan minäänsä."

Kari Kurkela (6):

"Winnicott toteaa, että luovuus on koko elämää värittävä asenne. Luovuus voi olla mukana taiteellisessa työssä, mutta myös silloin kun vammainen nauttii kyvystään hengittää tai lapsi on innostunut ulosteillaan sotkemisesta tai kirkumisesta. Luova asenne antaa elämälle mielekkyyden tunteen, se tekee elämästä elämisen arvoisen.

Älyllisesti ja sosiaalisesti normaalin ihmisen suhde todellisuuteen on aina luova, paitsi jos hän sattuu olemaan sairas tai jos luova asenne on jonkin erityisen ulkoisen syyn vuoksi tukahdutettu. Silti vaikeissakin oloissa (kuten ankarat perheolot, keskitysleirit tai poliittinen vaino) jotkut säilyttävät luovan suhteen todellisuuteen. He ovat kärsiviä ihmisiä, toteaa Winnicott. Loput ovat luopuneet toivostaan luovaan elämänasenteeseen. He ovat mukautuneet, he eivät enää näe elämää luovasti. Mukautuminen (compliance) on luovan asenteen vastakohta; se on kokemus siitä, että täytyy alistua ulkoisiin vaatimuksiin."

Luovuus ei ole taito. Sitä ei voi opetella, ei kursseilla, ei oppikirjoista. Hyvä uutinen on kuitenkin, että luovuus on jo meissä, samoin yksilöllisyys. Synnyimme kaikki erilaisina yksilöinä. Lapsi osaa olla luonnostaan luova kunnes kasvatus sen yrittää tukahduttaa. Lapsi tarvitsee toki kannattelua perusturvallisuuden saamiseksi, mutta aikuinen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, oman luovuutensa uudelleen löytämisestä. Luova asenne on suuntautumista ja se on jokaisen aito, todellinen vapaus.

Oletko sinä turvallisuuden kuluttaja vai tuottaja?

(1) Timo Korander: Turvallisuus rikollisuuden ja sen pelon vastakohtana (kirjassa Niemelä & Lahikainen: Inhimillinen turvallisuus, 2000)
(2) Anja Riitta Lahikainen: Turvallisuus identiteettikysymyksenä (kirjassa Niemelä & Lahikainen: Inhimillinen turvallisuus, 2000)
(3) Zygmunt Bauman: Yksilöllisyys (kirjassa Notkea moderni, 2002)
(4) Erich Fromm: Yksilöllisyyden harha, Vapaus ja omaehtoisuus (kirjassa Pako vapaudesta, 1976)
(5) Thanissaro Bhikkhu: Freedom From Fear (Access to insight, 2002)
(6) Kari Kurkela: Winnicott, raja, luova asenne - Psykoterapia-lehti (2004)