Äärimmäisen menestymisen koitokset

Vallasta huumaantuneiden narsistien synnyttämien järjettömien oikeiden sotien rinnalla meillä vellovat kulttuurisota ja identiteettipolitiikka. Polarisaatiossa ovat vastakkain konservatiivinen ja liberaali maailma. Tai näin se yleensä mielletään.

Mutta mistä oikein on kysymys? Asia voisi tarkastella ihmiskäsitysten vinkkelistä. Mitkä kaksi ihmiskäsitystä ovat silloin vastakkain?

Konservatiivinen oikeisto nojautuu perinteiseen ihmiskäsitykseen. Siitä kai nimikin on tullut. Siinä ihmiskäsityksessä ihmisten arvoilla on hierarkia. Hierarkia voi muodostua eri ulottuvuuksilla, mutta tyypillisesti sen ajatellaan syntyvän menestyksestä, taloudellisesta ja sosiaalisesta menestyksestä.

Merkkinä tästä ajattelusta on esimerkiksi se, miten menestyneitä kohdellaan. Konservatiivisen ajattelun tunnistaa siitä, että menestymisestä pitää palkita ja sen puuttesta rangaista. Talousajattelussa siis rikkaita kannustetaan (lue: palkitaan) rikastumaan enemmän laskemalla veroja ja köyhiä kannustetaan (lue: rangaistaan) sopeutumaan kurittamalla heitä erilaisten etuuksien leikkaamisella. Ihmisiä kohdellaan heidän ihmisarvonsa mukaisesti.

Kulttuurisota näkyy nyt suhtautumisessa sananvapauteen. Siinäkin konservatiivinen ajatus ihmisarvosta vaihtelee. Kun korkein oikeus tuomitsee poliitikko-lääkärin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, konservatiivi pitää sitä sananvapauden rajoittamisena. Perusteluna on se, että ihmisten tulee pystyä kestämään loukkaamista. Näin ajattelee ainakin julkkiskonservatiivi ja uusliberalistisen talousajattelun airut ekonomi Heikki Pursiainen.

Hän kuuluu itse tietysti menestyjiin ja etuoikeutettuihin: valkoinen, korkeasti koulutettu, taloudellisesti hyvin toimeentuleva ja miessukupuolen edustaja vieläpä. Yhteiskunnan vähemmistöihin kuuluu ihmisiä, joille samanlaisia etuoikeuksia ei olla suotu eli eivät ole lähtökohtaisesti menestyjiä.

Sananvapaus on valtaa. Sananvapaus on etuoikeutta saada puhua rajoituksetta, mitä ikinä haluaa. Vaikka joku loukkaantuisikin siitä.

Konservatiivi ajattelee, että menestyminen tekee ihmisestä vahvan ja hän kestää siksi myös loukkauksia. Myös muidenkin tulee siksi kestää loukkaavaa puhetta. Kun minä olen vahva, muidenkin tulee olla vahvoja. Heikkous on menestymättömyyden merkki.

Mutta, miksi sitten pitää loukata muita? Miksi se pitäisi sallia?

Tietenkin siksi, että menestymättömiä pitää saada kurittaa. Oli sitten köyhä tai vähemmistöä. Se kannustaa heitä sopeutumaan menestyneiden ja etuoikeutettujen joukkoon.

Ai, mikä se kulttuurisodan toisen osapuolen ihmiskäsitys on? Se on ajatus siitä, että hierarkiat johtavat ennen pitkää kulttuurisodista vallasta huumaantuneiden narsistien synnyttämiin järjettömiin oikeisiin sotiin:

- äärimmäisen menestymisen koitoksiin.