Aikuiset vauvat

25.08.2020

"Varhaislapsuuden kokemukset voivat heijastua loppuelämään monenlaisina ongelmina",

kirjoittaa Hesari. Maksumuurin takana, mutta ei mitään uutta auringon alla. Varhaislapsuuden merkitys ihmisen kasvulle ja perusturvallisuuden tunteen kehitykselle on tunnettu jo viime vuosisadalla psykoanalyyttisten ja psykodynaamisten teorioiden syntyessä. Freudit, winnicottit ja muut tuppaavat unohtumaan kun uusia virtauksia tulvii varsinkin rapakon takaa. Jotkut näistä ovat jopa yrittäneet mitätöidä koko varhaislapsuuden roolia: "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus."

Kun katsoo ympärilleen niin näitä aikuisia vauvoja tosiaan näkyykin olevan (ja jopa kansakuntien johtotehtävissä). Nimittäin kun kannattelevaa vanhempaa ei kerran ollut, niin turvallisuuden tunnetta ja hyväksyntää haetaankin muista lähteistä. Oikeastaan koko länsimaista kulttuuria leimaa turvattomuuden hallinta. Keinoina identiteettien shoppailu, halu valtaan, heimoutuminen ja sortuminen milloin mihinkin hetken mielihyvää ja riippuvuutta aiheuttavaan substanssiin.

Tällaisissa artikkeleissa, joissa vanhempia opastetaan kasvattamaan lapsiaan hyvin, ei sinänsä ole mitään vikaa. Hyviä ohjeita, mutta todellisuus tuppaa unohtumaan helposti.

Ensinnäkin nykyiset vauvat tulevat aikuisiksi vasta vuosikymmenten jälkeen ja jonkun pitäisi tehdä jotain eri tavalla jo nyt. Toiseksi on vähän liikaa odotettu, että näitä ohjeita lukisivat ne aikuiset, jotka niitä oikeasti tarvitsisivat. Kuitenkin hekin tuottavat maailmaan uusia sukupolvia, joiden kohtalo turvattomuuden hallinnassa ja sen sivuvaikutukset periytyvät vanhemmiltaan.

Ihmiskunnan ja koko maapallon kohtalon ratkaiseekin se, millä keinoin nykyisiä aikuisia vauvoja alettaisiin kasvattaa. Taata heille onnellinen aikuisuus, etteivät tuhoa koko planeettaa.