Al-Holin vaihtoehdot

Juristipresidenttimme on nyt antanut oman lausuntonsa Al-Holin tapaukseen, joka ei nyt ihan tue oikeusvaltioperiaatetta, mutta heijastelee varmaankin yleistä mielialaa maassamme. Pahat ISIS-äidit eivät ansaitse empatiaa. Olemme päässeet ns. perimmäisten kysymysten äärelle.

Tässä yhteydessä on taas putkahtanut esiin tutkimus, jossa vertaillaan eri maiden kansalaisten taipumuksia empatiaan ja siinä Suomi sijoittuu perin kehnosti sijalle 58/63 tai sijalle 61/63, jos katsotaan vain tuloksia koskien yhtä osa-aluetta, nimittäin empaattista huolta (Empathic Concern).

Empatian puute liitetään myös heikkoon itsetuntoon ja liekö se sitten syynä, että tutkimuksen tuloksia ei hevin hyväksytä täällä. Miten maailman onnellisimmassa maassa muka asuisi epäempaattisia ihmisiä? Suomihan on maailman turvallisin maa ja se on merkkinä siitä, että ihmisistä välitetään ja autetaan.

Voipi olla väärä tulkinta. Auttamisen halu kun voi syntyä myös velvollisuuden tunteesta. Ja sitähän meillä riittää. Yhteiskunta voi olla myös rakenteellisesti sellainen, että se luo turvallisuuden tunnetta. Hyvä saavutus, mutta ei välttämättä merkki empaattisuudesta. Joku irvailikin, että syy onnellisuuteen voi johtua siitä, että ei kanna turhaan huolta muista. Don´t worry be happy.

Mainitun tutkimuksen heikot pisteet voivat myös kertoa siitä, että yhteiskunta on pirstaloitunut kupliin. Ihminen voi olla hyvinkin empaattinen sisäryhmäläisiin, mutta muut eivät aiheuta samanlaista huolta. Suuntahan on ollut näkyvissä. Korrelaatio yhteisöllisten kulttuurien ja korkeiden empatiapisteiden välillä näkyi tutkimuksessa.

Empaattisuutta on myös monenlaista. Puhutaan kognitiivisesta ja affektiivisesta. Edellisessä tiedostetaan toisen hätä ja toinen aiheuttaa itsessä saman tunteen. Ja sitten on tämä empaattinen huoli, jota siis tutkittiin.

Empaattinen huoli eroaa kahdesta edellisestä siinä, että se synnyttää myös tarpeen auttaa. Se on empatian jalostunein muoto. Se edeltää toimintaa. Huoli johtaa huolenpitoon. Kyky huoleen (Capacity for Concern) on ihmisen henkisen kehityksen yksi saavutus.

Kun ihminen kohtaa ikävän tilanteen, jossa näkee toisen hädän ja se aiheuttaa ahdistusta, niin hän voi valita ainakin kolme eri strategiaa toimia. Kaksi ensimmäistä, eli taistele tai pakene, ovat evoluution synnyttämiä keinoja torjua ahdistus ja kolmas eli luovuus on keino ylittää ahdistus ja se on ihmisen henkisen kasvun tulos.

Jos valitsee ensimmäisen eli vihan, sillä pyritään eliminoimaan ahdistus tuhoamalla uhkan aiheuttaja. Al-Holin äitien hädän sijaan nähdään heidän pahuutensa. Jos valitsee toisen eli mukautumisen, sillä pyritään eliminoimaan ahdistus laittamalla pää pensaaseen.

Kolmas vaihtoehto tarkoittaa sitä, että oma syyllisyyden tunne siitä, että ei kykenisi auttamaan toista, jalostuu huoleksi ja vastuuksi. Se taas johtaa luovaan toimintaan.

Presidenttimme lausunto ei kerro kovin luovasta ratkaisusta, varsinkin kun hän kehottaa odottamaan ensin, mitä muut tekevät.

Vielä yksi näkökulma, jota ei ole paljon tarkasteltu kun puhutaan empatiasta. Mitä ajattelee ihminen, joka haluaisi auttaa, mutta ei saa? Miten hän suhtautuu kun tarjottu apu evätään tai se julistetaan hyvesignaloinniksi? Eikä tarvitse pohtia edes niin vaikeaa kysymystä kuin Al-Hol. Näitä kohtaamisia tapahtuu ihan arjessa täällä turvallisessa onnellisten maassa.

Maassa, jossa yksin pärjäämisen eetos on voimakas ja yksilökeskisyys on korostunut, ei nimittäin ole ollenkaan epätavallista, että empaattinen huoli torjutaan. Avun tarjoaminen kun aiheuttaa kohteessa huonommuuden tunnetta ja itsetuntovajeisessa yhteisössä se ei ole ollenkaan kummallista. Avun tarjoaja tietenkin turhautuu ja siitä seuraa kyynistyminen.

Tarjolla on siis vain huonoja vaihtoehtoja: julmuus, välinpitämättömyys tai kyynisyys.