Alle 10 tunnin työviikko

Ilmasto pelastuu, jos siirrymme alle 10 tuntiseen työviikkoon! Kyllä, näin on laskenut englantilainen ajatuspaja Autonomy. Mistä siinä on kysymys? Katsotaanpa tarkemmin.

Lähtoarvo laskuille on kestävän tason hiilijalanjälki (kaavassa CB) 1,6 tonnia per nuppi maailman asukkaille. Nykyisin meillä suomalaisilla taitaa olla keskimäärin sellaiset vajaa 10 tonnia eli moninkertainen kestävään tasoon verrattuna.

Sitten tiedetään OECD:n datasta, mikä keskimääräinen hiilipäästöintensiteetti (kaavassa CI: CO2eq/$) on eri maissa kun dollarit saadaan bruttokansantuotteesta. Näistä voidaan laskea sitten hinta päästöille per nuppi eri maissa kun intensiteetti vaihtelee tietty.

Tuottavuus (kaavassa P) kansantaloudessa tarkoittaa sitä kuinka paljon työtä pitää tehdä tunneissa, että saavutetaan tietty bkt. Nyt voidaankin sitten laskea näistä edellisistä se vuosittainen työtuntimäärä (kaavassa tLU), jolla saavutettaisiin kestävä hiilipäästötaso (i = eri maiden indeksi):

Todellistuneet työtunnit on punaisella ja tavoite vihreällä. Nähdään siis, että vuodessa työtä tekevä saisi ahertaa esimerkiksi Ruotsissa vähän yli 200 tuntia ja Saksassa puolet vähemmän, koska siellä päästöintensiteetti on suurempi. Todellistuneissa luvuissa on huomioitu se, että kaikki kansalaiset eivät tee työtä. Täystyöllisyys tarkoittaisi 1.300 - 1.500 tuntia ja olisimme vielä pahemmassa pulassa.

Raportissa lasketaan sitten vielä työviikon pituudet ja tulokseksi saadaan, että kestävän tason päästöt saataisiin aikaan 5 - 12 tunnin työviikolla.

Joku pyörittää nyt päätään ja sanoo, että ei tuo ole millään mahdollista. Mites minä pärjäisin niin pienellä palkalla? Eikö kansantalous sakkaa, jos tuotanto tippuu noin radikaalisti?

Raportissa ei pohdita tätä sen enempää. Tarkoitus on vain tuoda esiin se ongelma, joka meitä riivaa ja josta emme tunnu pääsevän irti. Kaiken on muututtava. Maapallo ei kestä taloudelliseen toimeliaisuuteen pyrkivää elämäntapaa. Nykyinen talousjärjestelmä pitää ajaa alas.

Yksi mahdollisuus olisi jakaa ihmisen toiminnan lähtökohdat kahteen osaan: tarpeet ja halut. Ne pitäisi irtikytkeä toisistaan. Talousjärjestelmän tulisi sisältää vain sellaiset toiminnat, joilla ylläpidetään kansalaisten perustarpeita. Kaiken muun halujen tyydyttämiseen tarkoitetun toiminnan pitäisi perustua ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja rahaa siinä ei saisi olla mukana ollenkaan.