Angst, sosiaalisuus, ylikulutus

Ihmisenä olemisen ytimessä on turvallisuuden tarve niin kuin kaikilla elollisilla olioilla. Ihminen on käynyt läpi monta eri vaihetta evoluutiossa ja sitähän ilmentää myös aivojen rakenne. Kehitysvaiheet näkyvät siten myös niissä strategioissa, joilla turvattomuutta hallitaan.

Ihmisen kulttuurista toimintaa ohjaa aika pitkälle juuri se, miten turvattomuutta hallitaan ja miten hyvin nuo keinot toimivat. Jos ylempi taso ei toimi, siirrytään alemmalle tasolle.

Ylimpänä tasona ihmisen kehityksessä on itsetietoisuus eli havainto elämän jatkuvuuden hauraudesta, joka aiheuttaa ahdistusta. Sen torjuntaan käytetyt hyvät keinot alkavat olla vähissä. Uskontojen rooli katoaa, henkisyyttä ei arvosteta ja luovuus on tukahdutettu.

Sosiaalisuuden merkitys turvallisuuden lähteenä onkin korostunut nykyaikana. Jos sitäkään ei ole tarjolla riittävästi, niin siirrytään tukahduttamaan ahdistusta biologisten viettien tyydyttämisellä yli tarpeen, joka toimii vain hetken ja aiheuttaa siksi riippuvuuksia ja muita epäsuotuisia sivuvaikutuksia kuten ilmastonmuutos.

Kun ylikulutuskaan ei riitä, niin viimeisiksi keinoiksi jää sitten joko todellisuudesta pakeneminen tai ahdistuksen poistaminen kuviteltu uhka tuhoamalla kun oman angstin syy on projisoitu ulkopuolelle joihinkin heikompiin kuten maahanmuuttajiin, työttömiin, köyhiin tai paukkuarkoihin koiriin.

Henkinen kasvu tarkoittaa sitä, että ihminen kypsyy ylittämään biologiset vietit ja sosiaaliset paineet turvattomuuden hallinnassa.

Näistä varmaan lisää ensi vuonna...

PS. Voisi myös miettiä sitä, miten taloudellisen turvattomuuden hallinta tähän oikeastaan sijoittuu.