Arvot turvallisuuden tunteen tulkkeina

Tuskin koskaan aikaisemmin äänestäjillä on ollut niin hyvä mahdollisuus selvittää omia näkemyksiään suhteessa ehdokkaisiin kuin nyt. On useita vaalikoneita, erilaisia kyselyjä ja vaalitenttejä lähes päivittäin. Äänestäjille voi tulla jopa ahdistusta kun pitää miettiä omia kantoja ja verrata niitä muihin.

Ei hätää! Paras kysely julkaistiin tänään YLE:llä ja se on hyvin yksinkertainen. Vain viisi väitettä, joihin pitää vastata olemmalla samaa tai eri mieltä ja puolekanta selviää.

Kysymykset on fiksusti valittu niin, että vastaamalla selviää ihmisen psykologinen tila suhteessa turvallisuuden/turvattomuuden tunteeseen viidellä eri ulottuvuudella: traditionalismi, autoritaarisuus, ryhmähierarkkisuus, vapaus ja lojaalisuus. Uhkat voivat olla joko koettuna oman ryhmän ulkoisiksi tai sisäisiksi. Esimerkiksi autoritaarisuus kohdistuu ulkoisiin ja lojaalisuus sisäisiin.

Toinen huomioitava seikka on se, että kyseinen ulottuvuus voi olla joko tarpeellinen tai ei riippuen siitä kuinka todellinen uhka on. Esimerkiksi ryhmähierarkkisuus voi olla tarpeen pahassa kriisissä, mutta huono juttu, jos ylempänä hierarkkiassa olevat pitävät tarkoituksella eriarvoisuutta yllä, koska pelkäävät oman asemansa menettämistä.

Tätä voisi jatkaa vielä pidemmällle. Uhkat voisi nähdä kaksitasoisena. Primaaritasolla uhka kyllä koetaan todelliseksi, mutta se peittää alleen sekundaarisen tason, joka on syvemmällä ja se todellinen syy. Voidaan ottaa kaksi esimerkkiä tästä.

Maahanmuuttovastaisuuden näkyvänä syynä on tyypillinen primaaritason uhka. Kun se koetaan todelliseksi, se pyritään torjumaan poistamalla uhkan syy laittamalla rajat kiinni.

Koska se ei kuitenkaan ole mikään konkreettinen uhka kenellekään yksilölle tässä ja nyt, niin sen alla täytyy piillä joku toinen todellisempi omaa itseä koskeva uhka, jota ei tunnisteta.

Eriarvoistumista pidetään lannoitteena kansallismieliselle populismille, jolloin todellinen uhka onkin oman syrjäytymisen pelko ja se projisoidaan muihin heikompiosaisiin. Todellinen uhka poistuisi siis, jos eriarvoisuutta ei koettaisi niin suureksi.

Toinen esimerkki on ympäristöahdistus ja tarkemmin ilmastonmuutosahdistus. Osa torjuu sen kieltämällä, mutta osa kokee sen todelliseksi ja heistä suurin osa pyrkii torjumaan sen uskomalla poliittisiin ja taloudellisiin ohjauskeinoihin ja uuden teknologian kehittämiseen.

Mutta, koska ilmastonmuutoksen uhka ei ole vielä todellinen konkreettinen uhka kenellekään ainakaan Suomessa, niin se paljastaa, että taustalla täytyy olla joku toinen syvemmällä oleva omaa itseä koskeva uhka, jota ei joko tunnisteta tai haluta tunnistaa.

Tämä uhka on vaatimus oman elämäntavan muutoksesta. Elämäntapamme on todellinen syy viheliäisille ympäristöongelmille. Todellinen uhka poistuisi siis, jos elämäntapamme muuttuisi radikaalisti.

Jännää tuossa YLE:n arvokyselyssä on se, että se jakaa ihmisiä sen mukaan, kuinka he kokevat turvattomuutta. Mitä vasemmalla ihminen on, sitä tietoisempia he ovat uhkien todellisuudesta ja sitä suotuisammat keinot heillä on turvattomuuden hallinnassa. Oikealla laidalla löytyy sitten ihmisiä, joiden turvattomuuden hallinta on jo sisäistetty identiteetiksi ja josta luopumisesta tietoisuutta itsestään lisäämällä on tullut heille se todellinen uhka.

Aika tasan jakautuu, jos kyselyyn voi luottaa. Ehkä vähän oikealle kallellaan. Radikaaleja muutoksia ei siis ole luvassa eriarvoistumiselle eikä ilmastonmuutoksen torjumiselle. Harmi.