Biomassaa

03.12.2020

Talousajattelun levitessä yhteiskunnan eri kerroksiin ei siitä ole säästynyt sote-sektorikaan. Keskeisiä käsitteitä sielläkin ovat nykyisin tuottavuus ja kustannusvaikuttavuus. Rahaa sisään ja hyvinvointia ulos. Jos joku menee pieleen, onhan sitten Potilasvakuutuskeskus, joka mittaa terveysvahingon ja muuttaa sen takaisin rahaksi.

Talousajattelu näkyy myös siinä, miksi ihmistä kutsutaan. Terveydenhuollossa se on ollut potilas ja sosiaalihuollossa asiakas. Asiakas on myös kuluttajakin, joka ostaa palvelun tai tuotteen elinkeinonharjoittajalta. Onko sillä väliä, miksi kutsutaan? On, jos pitää katsoa, mitä oikeuksia kenelläkin on.

Potilaan oikeuksista säädetään potilaslaissa.

Sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksista asiakaslaissa.

Kuluttaja-asiakkaan oikeuksista kuluttajansuojalaissa.

Yhteistä kahdelle ensimmäiselle on se, että niissä säädetään ihmisen hyvästä kohtelusta. Kuluttajan kohtelusta ei säädetä sen kummempia. Kuluttajallahan on oikeus valita joku toinen palveluntarjoaja, jos ei kohtelu tyydytä. Potilaallekin tuota valinnanvapautta on yritetty, mutta vähän ongelmallista tuntuu olevan.

Silti ollaan menossa siihen suuntaan, että potilasta (eli sairastavaa ihmistä) kohdellaan kuin kuluttajaa. Ei ole edes tavatonta, että häntä kutsutaankin asiakkaaksi terveydenhuollossa. Ymmärretäänköhän siellä ero?

Kuluttaja-asiakas-potilaalle pitäisikin varmaan keksiä joku uusi nimi, etteivät mene lait ja käsitteet sekaisin. Ainakin määritelmän voisi laittaa uusiksi. Jotain tällaista:

"Ihon rajaama biomassa, jonka ainoa kokema tunne on kipu asteikolla 0-10. Biomassaan kohdistuvan terveyspalvelun kustannusvaikuttavuus määritellään viitearvojen ulkopuolella olevien mittaustulosten saamiseen normaaleiksi käytetyn ajan ja kustannusten suhteena."