Demokratia ja oikeudenmukaisuus

Länsimaissa uskotaan yleisesti, että demokratia on toimivin yhteiskunnallinen järjestelmä. Kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä vaaleissa sekä osallistua julkiseen keskusteluun ja siten tuoda äänensä kuuluville. Enemmistön kanta hyväksytään sitten päätökseksi, vaikka eri mieltä ollaankin.

Hyvin järjestäytyneissä yhteisöissä näin varmaan onkin, mutta aina eivät yhteisön hierarkiarakenne ja toimintatapa ole kypsiä vallankäyttöön ja oikeudenmukaisuus saattaa silloin olla koetuksella. Tarkastellaanpa tätä esimerkin valossa.

Yksityisellä tiellä on useita käyttäjiä ja he muodostavat yhteisön, johon on yhdessä valittu hoitokunta päättämään käytännön asioista. Monet ovat rutiininomaisia ja hoituvat näkymättömissä useimmilta tien osakkaista.

Joskus saattaa syntyä tilanne, jossa pitää punnita tienkäyttäjien etuja tarkemmin ja silloin voivat erilaiset intressit joutua vaakakuppiin. Tällainen tilanne voi olla vaikkapa metsätöistä johtunut tienpinnan rikkoontuminen kun raskaat ajoneuvot mylläävät tienpintaa sateisen sään aikana.
Selvää on, että tien kuoppaisuuden vaikutus riippuu tiellä käytetyn kulkuneuvon ominaisuuksista. Isopyöräisellä nelivetomaastoautolla voi liikkua lähes normaalivauhtia ja jos vielä auto on omistajansa käytössä yrityksen leasingsopimuksella, niin käyttäjää tuskin huolettaa liiemmin hieman pomppuisempi meno.

Eläkeläisen omistama yli kymmenvuotias kottero sen sijaan saattaa aiheuttaa kuskilleen ahdistusta varsinkin, jos edellisessä katsastuksessa varoiteltiin jo pyörien ripustusten kulumisesta. Eläkeläisvaari joutuu ajamaan pahimmat kohdat ykkösvaihde päällä mateluvauhtia kuoppia väistellen.

Kun hoitokunta saa viestin tien huonosta kunnosta se joutuu miettimään pitäisikö tie lanata ja milloin. Nyt herää kysymys siitä kenen ehdoilla ratkaisu pitäisi tehdä. Lanaaminen aiheuttaa kustannuksia, jotka kaikkien pitää maksaa. Pitäisikö siis yhden tienkäyttäjän takia muiden uhrautua vai todetaanko, että tie on vielä riittävässä kunnossa kun joku siellä liikkuu ilman ongelmia.

Jos hoitokunnassa on kolme jäsentä, joista vain yksi näkee, että tie tulisi heti lanata, onko oikeudenmukaista, että demokraattinen päätös on, että ei lanata vielä. Ei ole kovin kummallista sekään, että hoitokunnalle tätä asiaa ei edes tule käsiteltäväksi, jos viesti tavoittaa vain jäsenen, jonka omalla kulkuneuvolla ei ongelmia ole.

Sekään ei ole kummallista näinä päivinä, että monelle asia ratkeaisi toteamalla, että papparaisen olisi aika vaihtaa autoa tai jättää vanha raakkine pihalle, jos ei pysty ajamaan. Saattaapa maasturikuskikin pitää tilannetta juuri oikeansuuntaisena ja tuntee tyytyväisyyttä kun valitsi sopivan kulkupelin.

Demokratia toimii eri tavalla riippuen siitä minkälainen ihmiskäsitys on vallalla. Kun ihmisen arvo on sama kaikille, yhteisö voidaan rakentaa heikoimman ehdoilla, jolloin kaikki hyötyvät kun kustannuksia tasataan ja yhteisössä vallitsee rauha. Jos ihmisen arvo mitataan vaurauden ja sosiaalisen menestyksen mukaan, niin eriarvoisuus kasvaa ja yhteisössä vallitsee vahvimman laki ja se luo jännitteitä ja turvattomuutta.

Paradoksi onkin, että heikoimman ehdolla rakennettu yhteisö on vahva ja vahvojen ehdoilla yhteisöstä tulee heikko ja vaatii suojakseen vahvoja turvallisuusrakenteita.