Dialogi on kuollut

Joku tässä maailmassa on pahasti pielessä. Ihmisten välinen kommunikointi, viestintä, tai miksi sitä nyt haluaa kutsua, ei enää toimi. Liekö sitten syynä some vai ilmastonmuutos, mutta joku on tehnyt ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta hedelmätöntä.

Tässä pari näytettä. Ei missään järjestyksessä.

Ääri-keskustelu. Jostain syystä asiat halutaan nähdä aina kahden ulottuvuuden jatkumona. Siis niin, että samaa asiaa katsotaan ikään kuin samalla viivalla, jossa on kaksi ääripäätä.

Ajatellaan vaikkapa rasismia. On rasistit ja sen vastakohtana vihervassarit. Jos on toinen ääripää, pitää olla myös toinen. Sen tarkoituksena on tietenkin viedä huomio itse ongelmasta synnyttämällä toinen ongelma, johon huomio pyritään siirtämään.

Todellisuudessa rasismin vastakohta on se, että ei ole rasismia. On siis vain yksi ulottuvuus. Samaa ajatusta voi soveltaa nykyisin moneen. Ääri-ajattelu tappaa dialogin, jonka tarkoituksena olisi etsiä ratkaisu itse ongelmaan.

Ideologia. Silloin kun argumentointia keskustelussa halutaan välttää, otetaan mukaan ideologia-käsite. Tämä varsinkin politiikassa. Kun jonkun esittämää ajatusta ei voida hyväksyä, se määritellään ideologiseksi.

Ajetellaan, että toisen ajattelu olisi ideologista, eikä perustu mihinkään todellisiin asioihin tai faktoihin. Halutaan luoda mielikuva, että oma ajattelu on realistista ja toisen haihattelua.

Tässä ongelmana on se, että toisen pään sisään ei voi mennä. Toisin sanoen kukaan ei voi ulkoapäin määrittää sitä, mitä toinen ajattelee tai mikä on se mystinen ideologia, joka toisen päässä on. Sen voisi selvittää vain dialogin kautta, mutta dialogi on kuollut.

Normatiivisuus. Normatiivisuudella tarkoitetaan ennalta määriteltyjen ohjeiden ja sääntöjen mukaista toimintaa. Tämä koskee kaikkea palvelutoimintaa ihmisten välillä, mutta ennen kaikkea se näkyy terveydenhoidossa.

Ihmiset hakeutuvat hoitoon, koska heillä on oireita. Heillä on siis tarve saada apua oireisiinsa. Terveydenhuollon henkilöt taas tarvitsevat potilaita, jotta voivat tehdä työtään. Tarpeet eivät näin kohtaa.

Terveydenhoito on normatiivista ja sen lisäksi vielä hierarkkista. Se perustuu protokolliin, ohjeisiin, viitearvoihin, luokituksiin ja pisteytyksiin. Lääkärien ja hoitajien työ tukeutuu näihin.

Hierarkiassa potilas on siellä alimpana ja sen takia häntä ei tarvitse kuunnella, hänen yli voidaan kävellä, ja häntä voidaan pompotella paikasta toiseen.

Koska tarpeet eivät kohtaa, hedelmällistä vuorovaikutusta hoitohenkilöiden ja potilaiden välillä ei synny. Se näkyy muun muassa siinä, että hoitovirheiden aiheuttamat kustannukset vuositasolla ovat jo lähes 2 miljardia euroa ja potilasvahinkoilmoitusten määrää jatkaa kasvuaan.

Kuten aikaisemmin sanottu, normatiivisuus on aikamme ilmiö, ja se näkyy nykyisin kaikessa palvelutoiminnassa, jossa ihmiset kohtaavat. Dialogi on kuollut.