Ehdotus teemoiksi tuleviin vaaleihin
Ruotsin vaalit muistuttivat taas blokkiajattelusta.
Oikeisto/vasemmisto-käsitepari istuu tiukasti julkisessa
keskustelussa meilläkin. Joissakin maissa (USA ja Britannia)
oikeistoa kutsutaan myös rehellisesti konservatiiveiksi.
Meillä sitä tunnutaan vältettävän. Miksiköhän?
Konservatismi: hierarkioiden säilyttäminen
Konservatiivisuudella ajetaan vanhan säilyttämistä, kuten sanan merkitys kertoo. Mitä siis konservatismia kannattava haluaa säilyttää? Ensin tulee varmaan mieleen perinteiset arvot: koti, uskonto, isänmaa. Mitähän yhteistä näistä voisi löytyä? Löytyisiköhän käsitteiden taustalta jonkinlainen ajatus hierarkiasta?
Kodilla tarkoitettaneen perheen muodostamaa yhteisöä. Perinteisessä perhemallissa, eli siis konservatiivin kannattamassa, perheen sisällä on ollut selkeä hierarkia: mies on perheen pää, naisen paikka on hellan ääressä ja lapset tottelevat kuuliaisesti vanhempiaan.
Entäs uskonto?
Länsimainen kristinusko on jo itsessään hierarkkinen instituutio.
Jumalan pelko on viisauden alku, papit saarnaavat korkealta saarnastuolistaan alamaisilleen. Uskonnottomat pakanat ovat kirkollisen järjestyksen pahnan pohjimmaisia.
Isänmaa käsitteenä
tarkoittanee kansallisvaltiota, jolla on raja. Hierarkiakin perustuu
rajoihin. Kansallisvaltiota tulee puolustaa erilaisia ulkoisia uhkia
vastaan myös hierarkkisilla instituutiolla, kuten armeija, poliisi
ja muut turvallisuusviranomaiset. Isänmaallisuutta huokuvia käsitteitä, eikö vain?
Laumaeläin?
Joku voisi sanoa, että missä tahansa yhteisössä muodostuu luonnostaan hierarkioita ihmisten välillä. Se on helppo mieltää ihmisen biologisen perustan avulla. Laumaeläin kun ihminen on ja lauman menestyksen kannalta evoluutio on kehittänyt laumalle sisäisen hierarkian kyvykkyyksien mukaan eloonjäämisen ehdoksi.
Ihminen on kuitenkin myös viisas eläin (homo sapiens, homo = viisas). Se pystyy älynsä ja luovuutensa avulla irtautumaan biologisesta perinnöstään halutessaan. Siitä todisteena meille on syntynyt muun muassa ihmisoikeudet ja demokratia, muille eläinlajeille tuntemattomia käsitteitä.
Voisikin sanoa, että
konservatismin kannattaja kokee juuri nämä uhkana, koska ne
pyrkivät vastustamaan hänen puolustamiaan kuviteltuja luonnollisia
hierarkioita. Hierarkia luo hänen mielessään tasapainon ja jos
vähemmistöjen tai muiden alistettujen oikeuksia halutaan nostaa,
tuo tasapaino järkkyy. Konservatiivin mielestä on siis varmaan ihan ok olla simpanssi.
Etuoikeus ja valta
On varmaan perusteltua olettaa, että luonnollisia hierarkioita syntyy spontaanisti kun ihmiset kohtaavat. Mutta silloin voisi olla hyvä erottaa se, perustuvatko hierarkian sisäiset oikeudet toiminnallisiin tekijöihin kuten kyvykkyyksiin vai valtaan. Ja vielä: perustuuko hierarkia järjestäytyneen yhteisön sisällä sovittuun annettuun valtaan (esim. virkavalta) vai yksilön omaan sisäiseen vallan tunteen tarpeeseen, tunteeseen etuoikeudesta?
Oikeuksia yhteisössä
voi olla monenlaisia. Äänestää saa kun on täysi-ikäinen,
autolla voi ajaa kun on ajokortti ja niin edelleen. Yhteisön
luovuttama oikeus antaa ansaitusti valtaa tehdä jotain
yksilötasolla.
Etuoikeus taas määritellään
ei-ansaituksi oikeudeksi. Se on itse-oikeutettua valtaa tehdä
asioita ilman yhteisön lupaa tai hyväksyntää välittämättä
säännöistä. Etuoikeudet käytännön elämässä
eivät todellakaan piilottele itseään.
Kumartaa ja pyllistää
Hierarkkinen ihmiskäsitys perustuu siis etuoikeuksille. Sen ytimessä on tarve valtaan, joka luo turvallisuuden tunnetta uhkia vastaan. Hierarkkinen ihmiskäsitys elää pelosta. Pelosta oman aseman horjumisesta: statusahdistuksesta. Ainainen uhka pitää yrittää torjua pyrkimällä säilyttämään asemansa tai jopa nousemaan hierarkiassa.
Koska hierarkia tarkoittaa sitä kannattavalle aina tiettyä asemaa, siitä väistämättä seuraa, että sekä alapuolella että yläpuolella on muita, ellei satu olemaan diktaattori. Yläpuolella olevia pitää kunnioittaa ja alapuolella olevia tulee hallita, alistaa.
Siitä taas seuraa, että kun kumartaa yhteen suuntaan niin pyllistää toiseen. Tästä syntyy epäilemättä jännitteitä yhteisössä. Kaikkia ei voi miellyttää ja arvoja ei voi vaihtaa kuin tuuliviiri suuntaa. Siksi yksilön voi olla vaikea pitää yllä luottamusta itseensä luomissaan arvoristiriidoissa. Luottamus hierarkkisessa yhteisössä voikin syntyä vain ja ainoastaan hierarkian kunnioittamisesta ja sen säilyttämisestä.
Hierarkkista ihmiskäsitystä pitävät pystyssä niin sanotut legitimoivat myytit:
"Legitimoivat myytit koostuvat arvoista, asenteista, uskomuksista, stereotypioista ja ideologioista, jotka tarjoavat moraalisen ja intellektuaalisen oikeutuksen niille sosiaalisille käytännöille, jotka jakavat sosiaalista arvoa sosiaalisessa järjestelmässä."
Tällaisia ovat
esimerkiksi hyvin tunnetut ja paljon käytetyt hierarkioita tukevat
myytit Suomen kansasta ja laiskoista työttömistä.
Yhdenvertainen ihmiskäsitys uhkana
Viimeisinä vuosisatoina länsimaissa on saavuttanut jalansijaa myös ihmiskäsitys, jossa hierarkialla ei ole samanlaista roolia. Ihmisten välinen tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja kaikille kuuluvat ihmisoikeudet kuuluvat demokraattisten yhteisöjen ytimeen.
Hierarkkinen ihmiskäsitys elää ja voi kuitenkin edelleen hyvin. Mutta koska se poikkeaa demokraattisten valtioiden ja YK:n perusarvojen mukaisesta ihmiskäsityksestä, sen tunnustaminen voi olla vaikeaa julkisesti.
Sen kannattajat reagoivat väitteisiin etuoikeuksista tai vaikkapa uusliberalismista hyvin voimakkaasti kieltäen väitteet. Mutta poliittinen kenttä on muuttumassa. Identiteettipolitiikka valtaa alaa ja se alkaa jo jakamaan ihmisiä näkyvämmin leireihin. Identiteettipolitiikalla pyritäänkin tekemään hierarkkinen ihmiskäsitys hyväksyttävämmäksi.
Mutta, mutta - sitomalla sen merkitys identiteettikäsitteisiin kuten kansallismielisyys tai talousliberalismi, etuoikeuksiin perustuva hierarkia jää edelleen verhon taakse.
Se on valitettavaa,
koska se tosiaan hämärtää oleellisen eron ajattelussa eri leirien välillä.
Toivoisi siis, että julkisessa keskustelussa siirryttäisiin enemmän
avaamaan näitä eroja myös erilaisten ihmiskäsitysten kautta.
Naamiot riisuttava:
"Poliittista oikeistoa yhdistää konservatismi, joka pyrkii säilyttämään etuoikeuksiin perustuvat hierarkiat."
"Poliittista
vasemmistoa yhdistää ihmisten välinen yhdenvertaisuus ja vanhojen
etuoikeuksiin perustuvien hierarkioiden purkaminen."
Suositellaankin näitä teemoiksi tuleviin vaaleihin legitimoivien myyttien väliseen kamppailuun, eikö vain?
Vaalitentteihin voisi ottaa seuraavanlaisia kysymyksiä, joita käytetään sosiaalisen dominanssin teoriaan pohjautuvassa SDO-mittauksessa hierarkkisen ihmiskäsityksen tunnistamiseen (käännös Google translate pienin korjauksin):
Jotkut ihmisryhmät ovat vain arvokkaampia kuin toiset.
Saadakseen haluamansa on joskus tarpeen käyttää voimaa muita ryhmiä vastaan.
On OK, jos joillakin ryhmillä on enemmän mahdollisuuksia elämässä kuin toisilla.
Elämässä eteenpäin pääsemiseksi on joskus tarpeen alistaa toisia ryhmiä.
Jos tietyt ryhmät tietäisivät paikkansa, meillä olisi vähemmän ongelmia.
On luultavasti hyvä asia, että tietyt ryhmät ovat huipulla ja toiset ryhmät alhaalla.
Alempiarvoisten ryhmien tulee tietää paikkansa.
Joskus muut ryhmät on pidettävä tietoisena asemastaan.
Olisi hyvä, jos ryhmät olisivat tasavertaisia. (käänteinen pisteytys)
Ryhmän tasa-arvon pitäisi olla ihanteemme. (käänteinen pisteytys)
Kaikille ryhmille tulee antaa yhtäläiset mahdollisuudet elämässä. (käänteinen pisteytys)
Meidän pitäisi tehdä kaikkemme tasatakseen olosuhteet eri ryhmille. (käänteinen pisteytys)
Lisääntynyt sosiaalinen tasa-arvo on hyödyksi yhteiskunnalle. (käänteinen pisteytys)
Meillä olisi vähemmän ongelmia, jos kohtelisimme ihmisiä tasa-arvoisemmin. (käänteinen pisteytys)
Meidän tulee pyrkiä saamaan tulot mahdollisimman tasa-arvoisiksi. (käänteinen pisteytys)
Mikään ryhmä ei saa hallita yhteiskuntaa. (käänteinen pisteytys)
"Felicia Pratto ja hänen kollegansa ovat löytäneet todisteita siitä, että korkean sosiaalisen dominanssin suuntautuminen korreloi vahvasti konservatiivisten poliittisten näkemysten ja tasa-arvon edistämiseen tähtäävien ohjelmien ja politiikkojen vastustamisen kanssa."