Ei hädän päivää, vielä

Iso joukko tutkijoita on ilmaissut huolensa ilmastonmuutoksesta jälleen kerran. Mitään uuttahan tässä ei ole ja siksi viesti hukkuu uutistulvaan ja unohtuu parissa päivässä kun gallupitkin puolueiden kannatuksen muutoksista siihen kehottavat.

Jutussa asiantuntija kertoo, että hätätila-sana on vähän liioiteltu ja oli jopa katsonut sanakirjasta ja tulkinnut, että ei se oikein tähän sovi. Hätätila on käännetty alkuperäisestä emergency-sanasta suomeksi ja se taas on selitetty alkukielellään näin:

"an unforeseen combination of circumstances or the resulting state that calls for immediate action"

Tutkijoiden huolen keskeinen sisältö on se, että nämä ennennäkemättömät yhdistelmät tulevista tapahtumista ovat vaatineet välitöntä toimintaa jo vuosikymmeniä, mutta kukaan ei tee mitään. Hätätila ei menekään ohi ellei joku tee jotain.

Tämän blogin toissapäivän postauksessa kerrottiin, miten edellä mainitusta huolesta pääsee kätevästi eroon kieltämällä tai vähättelemällä. Mitä muita ja toimivampia keinoja sitten voisi olla? Jos katsotaan listaa ahdistuksen torjuntakeinoista, niin sieltä alkupäästä löytyy pari huomionarvoista.

Altruisimi (I) Henkilö omistautuu kohtaamaan toisten tarpeet sisäisessä ristiriidassa uhrautumatta (). Mielihyvä syntyy eräänlaisesta sijaiskärsimyksestä tai vastakaiusta.

Mielihyvä tulee toiminnasta muiden hyväksi.

Liittyminen toisiin (I) Henkilö kääntyy toisten ihmisten puoleen jakaen ongelmiaan, mutta ei katso heidän olevan niistä vastuussa.

Tätä voisi kutsua greta-keinoksi, jolloin ihminen toimii jakaen huoltaan muiden kanssa. Muut eivät ole vastuussa hänen huolestaan, itse ongelmasta kyllä tässä tapauksessa.

Ennakointi (I) Henkilö ennakoi tulevien tapahtumien seurauksia ja pohtii realistisia vaihtoehtoratkaisuja kokien etukäteen emotionaalisia reaktioita.

Ahdistus lievittyy kun ennakoi tulevia ongelmia ja toimii niiden ehkäisemiseksi.

Kehittyneet puolustuskeinot johtavat toimintaan, kun taas kypsymättömät johtavat toimimattomuuteen, joka on tietysti aina mukavampaa.

Ei kukaan väitä, että huomenna tulisi maailmanloppu, eikä edes 10 vuoden päästä. Kun tutkijat mainitsevat 10 vuotta, he tarkoittavat, että sitten ei enää ole hirveästi tehtävissä suunnan muuttamiselle. Hädän päivä on paljon myöhemmin. Eikä sitten ole äitiä, jota pitäisi kutsua pyyhkimään.