(Elämän)hallinnan puute

Kuntouttavaan työtoimintaan ohjataan pitkäaikaistyöttömiä kun muut työllistämiskeinot on jo käytetty loppuun. Se on yksi sosiaalipalvelujen muoto ja siitä on säädetty työllisyyden edistämiseen tähtäävässä laissa. Yhtä sen kohtaa voisi pohtia hieman tarkemmin.

"...kuntouttavalla työtoiminnalla [tarkoitetaan] kunnan järjestämää toimintaa, jonka tarkoitus on parantaa henkilön elämänhallintaa sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle..."

Mitähän mainitulla elämänhallinnalla tarkoitetaan? Se on käsitteenä melko monitulkintainen. Jotain kuvaa voi saada vaikka tästä gradutyöstä. Silloin kun kyse on ainoastaan tarpeesta sosiaalipalvelulle, elämänhallinnan edistämisen voi ymmärtää hyvinkin. Mutta miten elämänhallinnan ongelmat liittyvät työkykyyn ja työllistymiseen?

Voisi hyvin kuvitella, että työssä käyvällä ja siinä hyvin pärjäävällä voi myös olla elämänhallinnan ongelmia vaikkapa päihteiden käytön takia tai ihmissuhteiden sekasotkuissa. Arkisen elämän hallinta on retuperällä, mutta työt hoituvat silti ihan ok. Työtön taas saattaa olla hyvinkin aktiivinen ja aikaansaapa elämässään. Töitä vaan ei löydy.

Jos henkilön elämänhallinnassa on oikeasti vakavia ongelmia, on selvä tarve sosiaalipalveluille. Mutta on vaikea ymmärtää miksi kuntouttavaan työtoimintaan silti ohjataan työkykyisiäkin niin kuin nyt ilmeisesti tapahtuu. Yksi syy saattaa olla tämä:

Talousajatteluun perustuvan maailmankuvan ohjaama politiikka on osoittautunut kykenemättömäksi hallitsemaan mitään yhteiskunnallisesti merkittävää sen jälkeen kun tietty hyvinvoinnin taso on saavutettu (-70 luvulla). Lamat seuraavat toisiaan, eriarvoisuus kasvaa, mielenterveysongelmat lisääntyvät vauhdilla, ympäristön tila on muuttumassa katastrofaaliseksi. Tätä on poliittisten päättäjien ja vaikuttajien vaikea myöntää ja siksi hallinnan puute projisoidaan (heikompiin) yksilöihin, jotka eivät menesty vallitsevan yhteiskuntamallin tavoitteiden mukaisesti.

Poliittisilla ratkaisuilla (kuten tämä edellä mainittu laki) pyritään sitten näiden yksilöiden käyttäytymisen muutokseen niin kuin nykyisin kuulee sanottavan. Kummallista on se, että näiden muiden käyttäytymistä ohjaamaan haluavien henkilöiden maailmankuvassa yksilön tavoitteena pidetään kuitenkin itseohjautuvuutta ja vastuun ottamista omasta elämästä. Ajatellaanko siis, että karenssien uhalla työtoimintaan muita pakottamalla saadaan aikaan elämänhallintaa ja itseohjautuvuutta? No, ainakin luodaan itselle hallinnan tunne, joka muuten puuttuisi.