Erityisepäherkät
Nuorten väkivalta puhuttaa ja kiitettävästi aihetta on käsitelty mediassa. Tässä Hesarin jutussa kerrotaan aika kattavasti syistä, jotka siihen saattavat johtaa.
Tunnekylmyyttä eli empatiakyvyttömyyttä pidetään vahvasti perinnölllisenä, mutta kasvatuksellakin on roolinsa. Jos ongelmaan ei puututa ajoissa, lapsesta tai nuoresta saattaa kehittyä aikuisena psykopaatti, joita vankilat ovat täynnä. Hieman paremmin kontrollissa pysyviä löytyykin sitten yhteiskunnan eri tasojen johtopaikoilta.
Yhteistä tälle ihmistyypille on nimittäin piittaamattomuus säännöistä. Rikolliselle lait on tehty vain muita varten. Muille tunnekylmille rikottavaksi kelpaavat yhteisön normit, joita valvovat heidän mielestään vain 'ammattiloukkaantujat' ja 'moraaliposeeraajat'. Empatiakyvyttömälle ei ole syntynyt sisäistä moraalikoodia, joka ohjaisi käyttäytymistä.
"Lapsi, mutta myös nuori, tarvitsee ympäristön hallitsemaan itseään ja käyttämistään. Kasvaessaan lapsen täytyy kehittää sisäinen moraalijärjestelmä, joka erottelee sallitun ja kielletyn. Se edellyttää sitä, että kasvuympäristö on kehitysvuosina johdonmukainen."
Jutussa mainitaan, että ilmiöstä käytetään eri nimitystä riippuen kehitysvaiheesta.
"Nuorista puhuttaessa käytetään termiä psykopaattiset piirteet ja lasten kohdalla puhutaan tunnekylmyydestä. Eri ikäisistä käytetään siis hieman eri termejä, vaikka puhutaan samasta ilmiöstä ja oirejatkumosta."
Aikuisena piirre yhdistetään patologiseen persoonallisuushäiriöön.
"Lapsena havaittu tunnekylmyys voi aikuisiässä yhdistyä psykopatia-oireyhtymään, johon liittyy tunnekylmyyden lisäksi muun muassa empatiakyvyn ja katumuksen tunnon heikkoutta, itsekeskeisyyttä sekä impulsiivisuutta ja vastuuttomuutta."
Tässä mennäänkin sitten vähän harhateille, koska nuo psykopaatin piirteet yhdistetään vain pieneen osaan tunnekylmistä ja empatiakyvyttömistä ihmisistä, prosentin luokkaa. Paljon suurempi osa keikkuu muuten vain siellä lakien ja sääntöjen noudattamisen rajamailla ja siksi heitä ei laiteta samaan koriin rikollisten kanssa, ellei sitten raja ylity reippaasti.
Miksi siis pitäisi kutsua niitä aikuisia, joilla esiintyy "tunnekylmyyden lisäksi muun muassa empatiakyvyn ja katumuksen tunnon heikkoutta, itsekeskeisyyttä sekä impulsiivisuutta ja vastuuttomuutta"?
Tiedetään, että noin 20% väestöstä omaa piirteen, jota kutsutaan erityisherkkyydeksi. Sitäkin pidetään vahvasti perinnöllisenä. Wikipediasta:
"Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä."
Erityisherkkyys on myös puolalaiselle psykiatrille ja positiivisen disintegraation teorian kehittäneelle Kazimierz Dabrowskille merkittävä buusti ihmisen henkiselle kehitykselle. Kehityksen alimmalla tasolla olevia hän kuvaa näin:
"Tämän tason ihmiset toimivat usein ensisijaisesti biologisten impulssien ja vaistojen sekä sosiaalisen ympäristön vaikutteiden ohjaamana."
"Ensimmäisen tason ihmisiä leimaa usein itsekkyys ja egosentrismi (sekä selkeä että piilevä) ja he etsivätkin henkilökohtaista tyydytystä ensisijaisesti. Henkilöt oikeuttavat toimintansa minäkeskeisen ajattelun kautta eli toisin sanoen noudattavat vahvasti paradigmaa 'tarkoitus pyhittää keinot', toisinaan jättäen huomiotta keinojen vakavatkin nurjat puolet. Johtajahenkisinä pidetyt henkilöt ovat usein tällaisia henkilöitä."
Kuulostaako tutulta? Eikö tässä ole kuvattu ihan normi-ihminen? Dabrowskin mukaan suuri enemmistö ihmisistä kuuluu tälle alimmalle tasolle. Ainakin sellainen on länsimaisen kilpailu- ja kulutusyhteiskunnan ihannetuotos: homo economicus.
Jos erityisherkkiä on 20% ihmisistä, niin normaalijakauman mukaan ainakin 20% pitäisi olla varmaan sitten erityisepäherkkiä. Tämän käsitteen voisi myös nostaa tunnekylmyyden ja empatiakyvyttömyyden rinnalle kuvaamaan aikuisia, joita ei nyt ihan psykopaateiksi haluta vielä leimata. Sanojen kanssa pitää olla varovainen.