Greta, nobel ja häpeä

Gretaa povaillaan nobelistiksi tänään. Kaikki eivät siitä pidä:

"Häpeä ei ole rakentava tunne, jolla saada aikaan muutosta."

Onkohan tässä ymmärretty ollenkaan, mitä häpeällä tarkoitetaan? Häpeä tunteena syntyy kun ihminen kokee joutuneensa oman yhteisönsä silmissä huonoon valoon. Joko tekojensa takia tai sitten jonkun ominaisuuden takia, joka on yhteisössä epätoivottua. Vaikkapa välinpitämättömyys tai itsekkyys.

Jos Greta aiheuttaa jossain aikuisessa ihmisessä häpeää nyt, mikä olisi se yhteisö, jonka silmien alla tuo aikuinen on?

Greta edustaa sukupolvea, joka ottaa vastuun ihmisen maailmasta aikuisena ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, siis 2030-40. Tämä sukupolvi edustaa sitä yhteisöä, jonka silmiin meidän aikamme aikuiset ovat nyt joutuneet Gretan ja muiden nuorten aktiivisuuden johdosta. Se yhteisö ei ole meidän nykyinen kaveriporukka, somefrendit tai puoluetoverit.

Tämän ymmärtämiseksi meidän pitää kuvitella aikaa eteenpäin se parikymmentä vuotta tai jotain ja sitten pohtia uudestaan asiaa. Gretan sukupolvi on silloin se, jonka pitäisi ottaa vastuu maailmasta, jonka me heille jätämme. Me kohtaamme heidät sitten silmistä silmiin. Heillä on elämää vielä edessä ja uuttakin pitäisi luoda. Meillä muilla se on takana joko heidän huollettavinaan tai haudassa.

Kun Greta siis julistaa, että kuinka kehtaatte, eikö teitä hävetä, nän puhuu nyt meille sen aikuisen suulla, jonka vastuulle me tämän planeetan jätämme. Hän laittaa meidät aikamatkalle tulevaisuuteen.

Mitä sitten nuorilta pitäisi odottaa, jos häpeä ei kerran ole rakentava tunne? Että he kannustavat meitä positiivisen kautta rohkaisemalla parempaan? Eikö se ole aikuisen tehtävä lasten kasvatuksessa? Koiriakin koulutetaan näin. Lapsiltammeko nyt odotamme, että he kasvattavat meitä aikuisia ekologiseen sivistykseen?

Ei, ei teitä hävetä, aikuiset, jotka ette tätä ymmärrä? Me muut häpeämme teidän puolestanne.