Häpeää ei tarvitse hävetä

Kaksi kirjoitusta tänään samasta aiheesta, mutta vähän eri näkökulmista. Sattumaa lienee kuitenkin. Emilia Kujala kirjoittaa YLE:llä ihmisten tarpeesta saada hyväksyntää muilta. Sanna Huolman Hesarissa siitä, että jotkut kokevat herkemmin häpeää, kun eivät sitä saa.

Emilia Kujala toistaa sitä samaa fraasia, että me ihmiset olemme laumaeläimiä ja siksi olemme riippuvaisia toisista. Tätähän ei enää tarvitse perustella sen kummemmin. Ajatus on kuitenkin varsin yksioikoinen ja siihen sisältyy pari näkökulmaa, joita ei yleensä huomioida kovin selvästi.

Ensinnäkin lauman voi itse valita. Ja voi pojat, nykyään on mistä valita! Ei siis ole mitenkään välttämätöntä ottaa huomioon, mitä jotkut minusta ajattelevat, jos he eivät kuulu minun laumaani. Tämänhän voi todeta milloin vain, kun seuraa eduskunnan istuntoja.

Hyväksynnän hakeminen voi myös johtaa siihen, että tulee tarve mukautua lauman yhteisiin arvoihin ja asenteisiin, vaikka ei niitä kaikkia itse sulatakaan. Toisaalta muissa laumoissa saattaa olla joitakin piirteitä, joita itsekin kannattaa. Lauman rajaaminen latistaa siis mahdollisuuksia toimia omaksi ja muiden parhaaksi.

Näissä jutuissa on yleensä aina individualistinen näkökulma eli se, miten juuri minä tai sinä koetaan asioita. Sen sijaan harvemmin puhutaan siitä, mitä lauman tulisi tehdä, jotta yksilöllä olisi helpompaa olla mukana, erilaisenakin.

Hesarin jutussa kerrotaan sitten, miten jotkut ovat herkempiä kokemaan häpeä, jos epäonnistuvat jotenkin hakiessaan lauman hyväksyntää. Häpeänhän pitäisi olla tunne, joka ohjaa sosiaalista käyttäytymistä niin, että syntyy mahdollisimman vähän skismaa lauman sisällä. Eli häpeä on ihan hyvä juttu, eikä sitä tarvitse hävetä. Jos häpeä jää ikään kuin päälle, niin se aiheuttaa ikävämpää kärsimystä. Näin jutussakin kerrotaan.

Mutta, tässä unohtuu mainita yksi oleellinen näkökulma, jolla on paljon suurempi merkitys koko yhteisön kannalta. Jos osa ihmisistä on häpeäherkkiä, niin vastaavasti osan pitäisi olla normaalijakauman mukaan häpeäepäherkkiä. Toivoisi, että tätäkin puolta tutkittaisiin hieman. Jostain syystä vaikuttaa nimittäin siltä, että näitä ihmisiä jalostuu politiikassa nykyisin suhteellisesti suurempi määrä päättäjiksi kuin häpeäherkkiä.