Helppoa kuin parturin valinta

Ökyrikkaiden asenteita selvittänyt tutkimus on puhututtanut ihmisiä viime päivinä. Rikkailta ei heru sympatiaa köyhille. Samaa rikastuneiden eliitin asenteellista ideologiaa jakava ja yksi heidän äänitorvensa on tutkija-kirjailija Jari Ehnrooth, joka jatkaa 'mahdollisuuksien tasa-arvon' tuputtamista tänään YLE:n kolumnissa aivan kuin julkisuudesta lisää energiaa saaneena: ei lääkärin valinta ihmiseltä vaadi sen kummempaa kuin parturin valinta. Tai, voi kysyä kavereilta vinkkejä (Ehnroothilla on epäilemättä lääkärikavererita). Ehnrooth ei tiedä, että parturissa käynti voi viedä joltain viikon ruokarahat.

Samoja asenteita on havaittavissa laajemminkin ja keskiluokkaan kuuluvat myös niitä joskus ilmaisevat. Kuinka yleistä tämä heidän joukossaan on, siitä voisi tehdä seuraavan tutkimuksen.

Voisi myös tutkia, mistä nämä asenteet kumpuavat. Syntyvätkö ne vasta kun onnekas tai omin avuin pärjännyt ihminen vaurastuu vai ovatko ne jo syntyneet aikaisemmin ja alkavat kukoistamaan kun noussut asema antaa valtaa?

Jos syntyvät vasta vaurastumisen jälkeen, niin valuvatko ne sitten alaspäin (trickle-down) niin kuin vauraudenkin uskotaan valuvan? Koska tuo jälkimmäinen on jo kumottu, niin lähdetään siitä, että eriarvoisuuden idea on jo olemassa vaurauden tasosta riippumatta. Se on sisäänrakennettu.

Taloudellisen menestymisen idea on hyvin syvällä länsimaisessa ihmisessä. Siitä on tullut itseisarvo. Sitä pidetään itsestään selvänä muista erillisenä ilmiönä. On enää edes vaikea kuvitellakaan, että siihen liittyisi jotain muuta. Kuten vaikkapa sitä, miten se muuttaa ihmistä, tai mitä sivuvaikutuksia sillä on ympäristölle tai muihin ihmisiin. Jos näistä tulee ongelmia, ne pitää ratkaista erikseen. Vaurastumista ei yksinkertaisesti voi pitää syyllisenä mihinkään, koska se romuttaisi nykyihmisen olemassaolon perustan.

Vaurastumisen idea pitää jo sisällään eriarvoisuuden, koska se on aina suhteellista. Jotkut pärjäävät paremmin kuin toiset ja kun menestymistä pidetään arvostuksen merkkinä, niin ihmiset ovat eriarvoisia. Silloin kun taloudellinen menestyminen nähdään näin kapeana ihmisen mittana, niin on luonnollista, että eriarvoisuutta pidetään normaalina ja hyväksyttävänä.

Kun ihminen (homo economicus) katselee vaurastumisen portailla ylöspäin, niin siellä näkyvät ihmiset nähdään sankareina ja voittajina. Räikkösiin ja selänteisiin on helppo samaistua. Vielä minäkin joskus. Alaspäin katsoessa nähdään taas häviäjiä ja heihin samaistuminen aiheuttaisi inhon väristyksiä.

Vaurastuminen tapahtuu kun saa tilille enemmän rahaa. Työtätekevälle se tarkoittaa palkasta käteen jäävää summaa. Enemmänkin saisi kun vaan joku ei vetäisi välistä ja se joku on tietysti paha valtio. Kun meidän hyvinvointivaltio on tarkoitettu huolehtimaan kaikista siihen liittyneistä ihmisistä, niin tuota välistävetoa tarvitaan rahoittamaan niidenkin hyvinvointia, joiden tilille ei tule riittävästi rahaa esimerkiksi parturissa käyntiä varten - lääkäriin menosta puhumattakaan. Sekös ehnrootheja kismittää kun ajattelevat joutuvansa maksamaan toisten parturissa käynninkin. Päässä kasvavien hiusten siistiminenhän on jokaiselle yhtä tarpeellista ja helppoa kuin menisi lääkäriin se pää kainalossa.