Herätys yltäkylläisyyden unesta

23.04.2019

Vuoden 2018 tiedeartikkeliksi valittiin Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen (Salonen & Joutsenvirta). Se on kuvaus siitä, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta voisi kehittyä, jos nykyisistä materialistisista arvoista luovutaan. Erinomainen kirjoitus, jolle soisi enemmänkin julkisuutta.

Kirjoittajat maalailevat kuvaa siitä, miten arvojen remontilla kehitys voisi kulkea kestävämpään suuntaan päästämällä irti talousajattelun hegemoniasta. Artikkelissa kuvataan ensin nykytilanne ja sen jälkeen luodaan utooppinen tarina siitä, mitä tapahtuisi kun arvojen hiljainen vallankumous käynnistäisi muutoksen, joka vie vuoteen 2050 ja maailma näyttäisi silloin monessa mielessä paremmalta. Mielenkiintoinen löytö niille, jotka haluavat nähdä vaihtoehdon nykyiselle kehitykselle.

Kirjoituksessa on kuitenkin yksi paha vika. Vaikka kirjoittajat kutsuvat lähestymistapaa ratkaisukeskeiseksi, se ei esitä ratkaisuja. Se kertoo mikä on nykytilanne, minkälainen tulevaisuus voisi olla ja mitä kuvitteellisesti voisi tapahtua, mutta se ei kerro, miten se tapahtuu, mikä saa aikaan muutoksia.

Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa annetaan päämäärä ja uskotaan, että ihmiset toimivat tätä kohti, mutta oletetaan myös, että ihmiset ovat valmiita muutokseen. Ikään kuin kaikki ihmiset olisivat hyvintoimeentulevia, hyvinkoulutettuja ja ihmisinä kypsiä toimimaan vapaasti ja luovasti kohti annettuja päämääriä, kun kerran minäkin olen. Oletetaan, että arvot muuttuvat paremmiksi itsestään, koska ihmiset ovat luonnostaan (vai olosuhteiden ansiosta?) hyväntahtoisia, ja ihmiset omaksuvat nämä uudet arvot mukisematta.

Mikä on oikeistopopulismin nousun vaikutus ja mikä sen kumoaa? Yksityisiä metsänomistajia on Suomessa 600.000. Mikä saa heidät muuttamaan ajatteluaan jakamistalouden suuntaiseksi? Mikä saa vaihtamaan sikanautajauhelihan nyhtökauraan? Miten ihmiset pääsevät irti somen koukuista, jos tavoite on luopua sosiaalisen menestyksen paineista. On liian helppoa ajatella, että kun minäkin pystyn muuttumaan, niin kyllä muutkin.

Osalle ihmisiä talousajattelu on todella syvällä. Mikä saa heidät luopumaan siitä? Jopa kirjoittajat ovat sille sokeita:

"Nyt hyödykkeiden hinnoissa on huomioitu koko niiden elinkaaren ekologiset ja sosiaaliset kustannukset. Sen seurauksena kestämätön kulutuskäyttäytyminen tulee kalliiksi - ja kestävä halvaksi. Epäterveellisen ruoan hintoja nostettiin ja terveyttä edistävien ruokien hintoja alennettiin, joten epäterveelliset valinnat eivät enää kasaudu joillekin tietyille ryhmille."

Eikö juuri talousajattelusta pitänyt luopua? Rahako silloinkin vielä ratkaisee? Vieläkö iskemme utopiassakin päätämme seinään? Kestämätön kulutuskäyttäytyminen jatkuu, mutta vain kalliimpana? Epäterveelliset valinnat jakautuvat tasaisemmin, höh?

Jos jonkun ihmisen arvot muuttuvat sellaiseksi, jossa rahalla ei ole enää merkitystä, hänen valintojaan ei ohjaa enää talousajattelu, vaan esimerkiksi kirjoittajienkin hyvin kuvaamat universaalit arvot:

"Universaalit arvot ilmenevät sekä ihmisten että luontoympäristön huolenpitona. Yhteinen hyvä asetetaan välittömän oman edun edelle."

Silloinhan hyödykkeitä ei tarvitse enää hinnoitella niiden haitallisuuden mukaan, koska haitallisia ei kukaan enää osta! Capisce?

Arvojen vertailu on kuvattu kirjoituksessa selkeästi taulukoituna ja se paljastaa myös yhden tärkeän asian, joka saattaisi olla avain kehityksen kulun ohjaamiseen.

Erona voidaan nähdä se, että materiaaliset arvot kertovat erilaisista strategioista turvattomuuden hallintaan kun taas jälkimateriaaliset arvot ovat merkkejä henkisestä kypsyydestä. Turvallisuuden tunnetta voidaan lisätä poliittisilla ratkaisuilla, mutta on selvää, että yhteiskunnan 'rakenteellisilla muutoksilla' ei voida edesauttaa ihmisten pyrkimyksiä henkiseen kasvuun. Se lähtee yksilön omasta tarpeesta ja siihen pitää herätä.

Save me from the nothing I've become