Hiilinielujen aika

Metsänhakkuista ja hiilinieluista on tullut kuuma peruna poliitikoille ennen vaaleja ja se aiheuttaa kirveleviä kannanottoja puolin ja toisin.

Politiikassa asiat pyritään esittämään yksinkertaistettuna joko sen takia, että kohdeyleisö ymmärtäisi vaikeat asiat helpommin, tai sitten siksi, että poliitikko itse ei oikein ymmärrä mistä on kysymys. Jälkimmäisessä tapauksessa pyydetään sitten asiantuntijoilta lausuntoja, joilla oma kanta selitetään näennäisen asiantuntevasti.

Hiilinielu on yksi tällainen aihe. Aikaisemmin puhuttiin kestävästä (talous)metsän käytöstä niin, että kaadetaan puita vähän vähemmän kuin uusiutuva metsä kasvaa kuutiometreinä. Se on helppo ymmärtää ja varmaan laskeakin. Nyt siitä on sitten vedetty suora yhteys hiilinieluhin. Jos metsien kuutiomäärä kasvaa hakkuista huolimatta, niin myös hiilinielut kasvavat! Asia ei vain ole näin yksinkertainen.

Kun puita kaadetaan niistä muodostuu hiilen lähteitä. Toisin sanoen aikanaan ne hajoavat ja hiili joko tupruuntuu taivaalle hiilidioksidina - tai sitten se sitoutuu maan alle niin kuin kivihiilen, maakaasun ja öljyn kanssa on käynyt. Siihen menee vaan hirmu kauan aikaa ja vain sopivissa olosuhteissa, joten lähdetään siitä, että hiili haihtuu taivaalle.

Nyt riippuu paljon siitä, missä muodossa puu jää odottamaan muuttumista hiilidioksidiksi. Jos sitä poltetaan, niin se käy aika äkkiä. Jos puusta tehdään sellua tai paperia, niin muutos tapahtuu myös kohtuullisen nopeasti. Sahatavarana se elää kiinteänä hiilenä kauemmin, mutta aikanaan sekin muuntuu hiilikaasuksi taivaalle.

Ilmasta sitten kasvit käyttävät hiilidioksidia yhteyttämiseen ja sen tuloksena puutkin kasvavat taas ja sitovat hiiltä taivaalta. On helppoa ajatella, että mitä enemmän puita kasvaa sitä enemmän hiiltä häviää taivaalta lämmittämästä ilmastoa. Mutta tätä pitäisi tarkastella aikaperspektiivistä ennen kuin homman ymmärtää oikein.

Katsotaanpa alla olevista pelkistetyistä animaatioista mitä tapahtuu. Ajatellaan ensin suljettua systeemiä, jossa metsä kaadetaan kerralla ja se jää odottamaan haihtumista. Jos samassa ajassa sama määrä haihtuu ja sitoutuu takaisin uuteen kasvuun, niin systeemi toimii hienosti, eikä taivaalle jää ylimääräistä hiiltä.

Jos taas hiiltä haihtuukin taivaalle nopeammin kuin uusi kasvu sitoo sitä, niin taivaalle jääkin ylimääräistä hiiltä. Tämä tapahtuu aivan varmasti silloin kun puuta poltetaan tai tehdään sellua tai paperia. Molemmissa tapauksissa on siis hillinielun suuruus sama.

Käytännössä asiat ovat tietysti monimutkaisempia, mutta pointti on siinä, että pelkkä hiilinielun suuruus ei merkitse nielun toiminnan kannalta kaikkea. Tärkeää on myös se, mitä siitä puusta tehdään. Se onkin sitten toinen tarina. Joka tapauksessa ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on selvää, että kannattaa hakata vähemmän ja lisätä nieluja mahdollisimman paljon kun sitä hiiltä tupruaa taivaalle liikaa muualtakin kuin kaadetuista puista.

Summa summarum - poliitikot puhuvat mitä puhuvat, mutta äänestäjien vastuulla on myös ymmärtää asioiden oikea merkitys, että pystymme arvioimaan puhujan ymmärryksen tasoa ja ehkä myös todellisia tavoitteitakin.

Lisää lukemista aiheesta täältä.