Hiljainen vallankumous

18.01.2019

Tulevaisuutta on paha ennustaa. Elämme nyt epävarmoja aikoja kun erilaisten isojen muutosten uhkia on aistittavissa. Ilmastonmuutos puhuttaa, työnmurros muuttaa työn merkitystä ja nationalistinen populismi on nostanut päätään ja vaikuttaa jo demokraattistenkin yhteiskuntien toimintaa sekoittaen.

Kaikkien näiden muutosten taustalla on talouskasvu. Ilmastonmuutos on selkeimmin kytkettävissä talouskasvuun lisääntyvän energiankäytön ja materiaalituotannon johdosta. Myönnetään, että ilmastonmuutos johtuu elämäntavastamme, jota ei kuitenkaan haluta muuttaa. Automaatio ja tekoäly ovat teknologian kehityksen tulosta, mutta sitä vaatii juuri talouskasvu veturikseen tehokkuutta esiin houkutellessaan. Talouskasvu on kiistatta eriarvoistumisen suurin syypää ja työnmurros kiihdyttää sitä edelleen kun yhä harvemmille on palkkatyötä tarjolla. Eriarvoistuminen johtaa taas turvattomuuden tunteen lisääntymiseen, joka on nationalistisen populismin käyttövoimaa. Kontrolli lisääntyy ja siten yksilönvapauden eetoksesta tuleekin ihmiskunnan ansa.

Nykyisiä ongelmia ja tulevaisuuden uhkia väistellään usein sanomalla, että nyt on asiat paljon paremmin kuin ennen. Samalla ei kuitenkin kerrota mitä se hyvä on. Pidetään itsestään selvänä, että hyvää on taloudellinen vauraus ja teknologian tarjoamat elämän helpotukset. Tietenkin nyt on paremmin, koska tavoitteenakin on ollut taloudellisen vaurauden lisääminen ja toive erilaisten teknisten härpäkkeiden kehittämisestä. Jos suuntana olisi ollut luontaiselinkeinojen ja omavaraisuuden kehittäminen, niin varmasti nyt porotalous ja pienviljely kukoistaisi. Tavoitteellinen ihminen saa mitä haluaa luomakunnan kruununa.

Tuo asema velvoittaisi kuitenkin myös vastuullisuuteen omissa pyrkimyksissä ja tämä onkin pettänyt pahasti - muun luomakunnan harmiksi. Vimmaisaa teknistaloudellista kehitystä on seurannut edellä mainitut oheisvaikutukset talousajatteluun taipuvaisen ihmisen huomaamatta. Tai - on huomattu ja huomautettu, mutta ei ole kuunneltu. Nyt pitäisi sitten tehdä jotain.

Demokratiaa sanotaan parhaimmaksi huonoista yhteiskuntajärjestelmistä. Demokratiassa toimii enemmistövalta kun valtaapitävät on äänestetty valtiopäiville päättämään kansan asioista enemmistöperiaatteella. Jos kansalaisten keskuudessa talousajattelu on valtavirtaa, niin muutosta parempaan ei ole poliittisen päätöksenteon suunnalta odotettavissa. Kaikki puolueet Suomessa ovat talouskasvun takana. Politiikkaa käytetään erilaisten rakenteellisten muutosten aikaansaamiseksi painottuen aina sen mukaan kuka on vallassa. Politiikka on aika huono väline aikaansaamaan muutoksia asenteissa. Jos edellämainittuja uhkia halutaan vähentää, ratkaisu ei löydy politiikasta, vaan ihmisten asenteiden muuttamisesta muilla keinoin.

Järjestäytyneen pahuuden keinona muuttaa ihmisten asenteita on propaganda. Propaganda perustuu toistoon. Kun jotain asiaa - oli se sitten totta tai valetta - toistetaan tarpeeksi usein, ihmiset alkavat uskomaan siihen ja siitä tulee normi. Näin se toimi Natsisaksassa ja toimii muissa autoritaarisissa maissa edelleenkin tänä päivänä. Raja propagandan ja muun poliittisen viestinnän välillä on aika hauras.

Toinen vaihtoehto on kansalaiskeskustelu. Jos ihmiset voisivat vapaasti vaihtaa ajatuksiaan keskenään, niin ennen pitkää hyvät asiat jalostuvat esiin. Avainsanana tässä on vapaasti. Vapaus mahdollistaa luovuuden ja siten myös paremman ymmärryksen todellisuudesta.

Vaikka Suomi onkin sananvapauden kärkimaita, niin julkinen keskustelu on kaikkea muuta kuin vapaata tänä päivänä. Valtamediaksi mielletyt välineet eivät ole poliittisesti sitoutumattomia. Sosiaalinen media on muutaman jätin hallussa ja niiden toimintaa ei ohjaa vapauden eetos vaan ahneus. Somea ja nettikommenttipalstoja pitää moderoida, koska muuten ne täyttyisivät loasta ja oikeuslaitos olisi tukossa vihapuhe- ja kunnianloukkauskanteiden takia kun pahuus on verkostoitunut ja vallannut mediat. Tekniset välineet ovat kyllä kunnossa, mutta ihmiset eivät.

Edesmennyt amerikkalainen kirjailija Kurt Vonnegut sanoi joskus kauan sitten, että maailmassa on paljon hyvää, mutta se ei ole järjestäytynyt vielä. Niin totta hän puhui. Nyt tarvittaisiinkin hyvän verkostoitumista. Välineet ovat valmiina jo. Kuka ottaisi ne haltuun? Tarvitaan hiljaista vallankumousta, jossa yksittäiset valistuneet ja vapaat ihmiset ja yhteisöt yhdessä jakavat ajatuksiaan niin, että ne alkavat kasvamaan ja valtaavat pikkuhiljaa tilaa keskusteluissa ja päätöksenteossa. Tavoittena olisi luopuminen talousajattelusta. Talousajattelu pitäisi nostaa esiin siitä asemastaan, johon se on juurtunut ihmisten mielissä itsestään selvyytenä. Se pitää tehdä näkyväksi. Paljastaa sen rooli tässä maailmassa. Luoda sen historian loppu. Mikä suunta sen jälkeen? Sen voimme päättää itse. Päättää olemmeko turvallisuuden tuottajia vai kuluttajia.