Hyvyyden normaalijakauma

Kaikkihan tietävät, mikä on normaalijakauma. Monet luonnolliset asiat jakautuvat sen mukaan. Keskimäärin suurin osa tapauksista sijoittuu keskelle ja ääripäät ovat marginaalisia.

Voisiko ihmisten moraalia kuvata tämän mukaan myös? Mihin sijoittuvat hyvät ja pahat ihmiset? Varmaan moni ajattelee optimistisesti, että keskimäärin suurin osa ihmisistä on kohtuullisen hyviä ja ääripäistä löytyvät Äiti Teresa ja Hitler. Vai onko näin?

Ajatellaanpa muutamaa esimerkkiä.

Normibussikuski tuskin ajattelee, että hänen tehtävänsä on auttaa ihmisiä pääsemään paikasta A paikkaan B. Eiköhän hänen mielessään pyöri reitit, aikataulut ja työvuorot. Voi tietysti olla mukana joku kuski, joka hymyilee asiakkaille ja toivottaa heille turvallista matkaa. Joukossa voi olla myös joku, jonka mielestä jokainen kuljetettava on turha rasite ja vain vaikeuttaa hänen työsarkaansa aikataulussa pysymisessä.

Entäs sitten terveydenhuollon ammattilainen: sisar hento valkoinen kutsumusammatissaan?

Terveydenhuolto on järjestelmänä hierarkkinen ja normatiivinen. Hoito perustuu siis luokituksiin, pisteytyksiin, ohjeisiin ja suosituksiin, jotka järjestelmän hierarkiassa korkeammalla olevat ovat määränneet ja niitä tulee noudattaa. Jos näistä poiketaan, sitä kutsutaan hoitovirheeksi. On siis luonnollista, että hoitajan fokus on tehtävän suorittamisessa ja itse potilas jää vähän taka-alalle.

Joukossa on varmasti niitäkin, joille hoitotyö on se kutsumusammatti, ja he varmasti kantavat huolta myös potilaan terveydestä. Eettinen kuorma heille järjestelmän nappulana on kuitenkin varsin suuri ja kohtalona voi olla burnout tai alan vaihto.

Sitten on niitäkin hoitoammattilaisia, joille hierarkia antaa tunteen vallasta ja se myös motivoi käyttämään sitä. Potilas kun on hierarkiassa se pahnanpohjimmainen. Lääkäreille se on ominaista jo heidän roolinsa takia, mutta nykyisin myös hoitajista on tullut 'portinvartijoita' heille annetun lisääntyneen vallan takia. Jos joku potilas erehtyykin puolustamaan oikeuksiaan ja odottaa yksilöllistä kohtaamista ja ammattimaista otetta, hänen odotuksensa kyllä mitätöidään viestintämuurin taakse ja hänet siirretään johonkin lokeroon odottamaan kärsimyksen loppumista.

No, sitten oma ryhmänsä ovat isännöitsijät. Heillehän maksetaan siitä, että palvelevat taloyhtiön osakkaita ja asukkaita, jotta heidän elämänsä sujuisi mukavasti ja vakaasti. Hyvä vitsi, joku voisi sanoa. Isännöitsijöille on annettu valtaa teoriassa juuri sen verran kuin sopimuksessa on mainittu, mutta se ei estä heitä ottamasta roolia taloyhtiön valtiaina, joille asukkaat ovat kuuliaisia alamaisia. Toki joukossa voi olla joku humaani ja empaattinenkin, mutta heidän tulevaisuutensa ei ole kovin ruusuinen maailmassa, jossa vain taloudelliset tulokset merkitsevät jotain.

Kun muutenkin seuraa nykyistä menoa, niin voisi ehkä vetää johtopäätöksen, että Gaussin käyrässä keskellä löytyvät välinpitämättömät ja omaa napaansa (tai älypuhelimen ruutua) tuijottavat normi-ihmiset. Ne tolkun ihmiset. Toisessa ääripäässä vihan kyllästämät, pahantahtoiset some öykkärit. Ja siinä toisessa ääripäässä…

- no, ei nyt tule mieleen kuka sieltä löytyisi. Ja jos löytyisikin, heidät telottaisiin heti 'muka-parempina-ihmisinä', hyvesignaloijina ja moraaliposeeraajina.