Identiteettiriitoja ratkomaan

Toni Viljanmaa kirjoittaa YLE:n kolumnissa:

"Identiteettien väliset riidat pitää reilusti tunnustaa, jotta niitä voidaan ratkoa"

Hän palauttaa mieliin lähihistoriasta ristiriitoja, jotka ilmeisesti on ratkottu, koska niistä ei enää riidellä. Kommunismi on selätetty, kansalaissota sodittu ja Kekkonen kuollut. Oli kuulemma viisasta tunnustaa ristiriidat, jotta ne voitiin ratkoa. Jos ei tunnusteta, valtaapitävät voivat painaa toisinajattelijat maanrakoon.

Hänen kirjoituksensa perimmäinen viesti tuntuu olevan se, että nykyinen vastakkainajattelu perussuomalaisten ja muiden välillä olisi tällainen ristiriita, josta pitää puhua, jotta riidat voidaan ratkoa. Ja tuo ristiriita on nimenomaan identiteettipolitiikkaa. Ajatus saa tietysti kannatusta ratkaisukeskeisellä asenteellaan. Hän viittaa Paasikiveen, joka sanoi:

"Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku"

Ongelmana tässä vain on se, että identiteettien välistä ristiriitaa ei voi ratkoa, koska sitä ei ole. Ei ole vastakkaisia identiteettejä. Identiteetti on aina konstruktio, mielikuva luojansa päässä. Ei sillä ole tosiasioiden kanssa mitään tekemistä. Identiteettien välinen ristiriita on siksi absurdi ajatus.

Lopuksi Viljanmaa sanoo:

"Yhteiskunta tarvitsee ajatusten aitoa ja perimmäistä kilpailua."

Identiteettien välisen kilpailun lopullinen ratkaisu on aina ollut diktatuuri ja kansanmurha. Ennen sitä pitäisi alkaa puhumaan siitä, miksi ihminen ylipäätään tarvitsee identiteettiä. Voisiko ilmankin pärjätä? Ristiriidaksi voisikin ottaa identiteetti vs. identiteetittömyys. Saattaisi moni muukin ristiriita tulla ratkaistuksi samalla.