Ihmisenä olemisen ydintä

Kun blogin aiheena on havaintoja ihmisenä olemisesta, niin kirjoitetaanpa hieman siitä.

Elävät olennot maan päällä voidaan jakaa selkärangallisiin ja selkärangattomiin. Selkärangallisia ovat ainakin nisäkkäät, linnut, kalat ja matelijat. Selkärangattomia on sellaisia, joiden keho pysyy kasassa ulkoisen kuoren avulla, kuten sittasontiaiset. Tai sitten muuten vaan, kuten amebat.

Ihmisen erottaa kaikista muista eläinolennoista se, että se osaa ajatella ja on tietoinen itsestään. Sillä on siis minä. Ihmisen minän voi ajatella muodostuvan joko kokemuksesta subjektina olemisesta tai sitten kuvana, jonka ihminen toivoo muiden näkevän. Jälkimmäistä kutsutaan myös identiteetiksi (Jung: persona). Subjektiminälle on tyypillistä autonomisuus ja luovuus. Identiteetti muodostuu mukautumalla (Winnicott: compliance).

Identiteetti on vähän niin kuin kuori, minuutta koossa pitävä tukirakenne. Siksi sen olemassaolo on niin tärkeä. Minä luhistuisi muuten. Tärkeitä identiteetin rakennuspalikoita on useita. Markkinatalous elääkin juuri ihmisten mukautumisesta sen valitsemiin identiteetteihin. Yksi tällainen rakennuspalikka on esimerkiksi auto. Sehän muistuttaa jo muutenkin symbolisesti kuoren luomaa tukirakennetta.

Identiteetin luhistumisen uhkan merkitys korostuu esimerkiksi tilanteessa, jossa ihminen törmää autollaan suojatiellä toiseen ihmiseen ja pakenee paikalta vastuutaan vältellen. Sitä voisi myös kutsua hyvällä syyllä selkärangattomuudeksi. Vastuun kokeminen tässä ja muissakin vastaavissa tilanteissa kertoisikin ihmisen selkärangasta ja edellä mainitusta minän subjektikokemuksesta. Se erottaisi ihmisen nilviäisistä ja ameboista.

Mutta palataanpa hetkeksi aiemmin mainittuun ihmisen kykyyn ajatella. Ajattelunkin voi nimittäin jakaa haluttaessa eri kategorioihin.

Ajattelu voi olla joko käytännöllistä tai käsitteellistä. Käytännölliseen ajatteluun liittyy se, että sen sisältö on mitattavissa. Se on siis määrällistä (kvantitatiivista). Käsitteellinen ajattelu on enemmän laadullista (kvalitatiivista): merkityksien muodostamista, jossa tunteilla on tärkeä rooli. Käsitteelliselle ajattelulle on tyypillistä myös kyky luoda yhteyksiä erilaisten asioiden välille. Ilmiö, joka puuttuu käytännöllisestä ajattelusta.

Otetaanpa esimerkki: vero.

Käytännöllisessä ajattelussa vero tarkoittaa tiettyä prosenttia omista ansiotuloista. Siis se osa, jonka valtio varastaa ja lähettää Etelä-Eurooppaan. Ja kun bruttotulo tiedetään, voidaan helposti laskea veron määrä ja nettotulo. Selkeää käytännöllistä ajattelua!

Käsitteellisessä ajattelussa vero ymmärretään valtion talouden rahoitusmuotona. Ja että valtion taloutta tarvitaan, kun ylläpidetään kaikille kansalaisille tarkoitettuja perustoimintoja. Silloin tiedetään myös, että ansiotulovero on vain yksi lähde rahoitukselle ja se on alle 10% kaikista verotuloista. Käsitteellinen ajattelu on aika monimutkaista!

Edellinen on vain yksi esimerkki käytännöllisen ja käsitteellisen ajattelun eroista. Tyypillistähän on, että tuo ero on myös sukupuolittunut. Miehille on tavanomaisempaa käytännöllinen ajattelu ja naisille käsitteellinen. Tämän huomaa esimerkiksi silloin, kun joukko ihmisiä kerääntyy viettämään iltaa jonkun kotiin. Miehet erottuvat omaksi porukaksi olohuoneen istuinryhmälle keskustelemaan käytännöllisistä asioista ja naiset keittiöön käsitteellisistä asioista. Miesten mielestä naiset kälättävät jonnin joutavia ja naisten mielestä miehet ovat saavutuksillaan pullistelevia putkiaivoja.

Maailma on mennyt aika monimutkaiseksi ja näyttää kovasti siltä, että sen ymmärtämiseen tarvitaan yhä enemmän kykyä käsitteelliseen ajatteluun. Ehkä siksi meillä on tällä hetkellä hallitus, jonka johdossa on paljon naisia.

Käsitteellisen ajattelun puuttuessa joidenkin kansalaisten on tietenkin vaikea ymmärtää esimerkiksi koronatilanteessa, mikä ero on suosituksilla, ohjeilla ja määräyksillä. Puhumattakaan siitä, miten valtasuhteet on valtiossa rakennettu eri toimijoiden välillä. Isolle osalle miehiä tämä ei yksinkertaisesti vastaa puhtaan käytännöllisen ajattelun antamia valmiuksia. Ja tämä koskee eritoten iltapäivälehtien miestoimittajia.

Käsitteellinen ajattelu on ylipäätään heikosti edustettuna kansalaisten keskuudessa. Se näkyy erityisesti eri medioiden ja somen kommentoinneissa sekä eduskunnan kyselytunnilla.

Tosiaan, joillekin valtakunnan johtavassa asemassa olevillekin käytännöllinen ajattelu on luontevaa. Eräskin kansanedustaja mainitsi tv-haastattelussa, että luonnon monimuotoisuuden heikentyminen olisi varmaan hyvä torjua, mutta sille pitäisi ensin antaa joku hinta. Jaa, taisi olla muuten mieskansanedustaja.

Summa summarum. Luovan ja aidon ihmisen määrittelee kyky käsitteelliseen ajatteluun ja minän kokemus autonomisena ja vastuuta kantavana subjektiolentona. Muut ovat nilviäisiä ja ameboita.