Ihmiskäsitykset tentattaviksi

YLEn kuntavaalien Vasemmistoliiton puheenjohtajatentissä asiantuntijat kommentoivat, että politiikka on palannut kehiin. Nyt puolueet erottuvat taas ja selkeä jako oikeiston ja vasemmiston välillä on nähtävissä. Ei se ole ihmekään, koska tenttitoimittajat ottavat kysymyksensä suoraan vastapuolen argumenttipatteristosta. Totta kai se lisää vastakkainasettelua ja sitähän kaikki janoavat, kun konsensus ja yhteistyö on niin last season.

Tentistä tulee vain tylsää katsottavaa, koska politiikan debateissa marinoituneet puolueiden puheenjohtajat osaavat ulkoa tämän dialogin ja mitään uutta ei ole kerrottavaa. TV-toimittajien trendinä on muutenkin nykyisin saada haastateltava myöntämään jotain haluttua jankuttamalla samaa kysymystä tuloksetta monta kertaa.

Politiikan teemat ovat siis tylsiä, koska kaikki istuvat tukevasti poteroissaan. Mistä siis pitäisi puhua, että kansalaiselle välittyisi paremmin politiikan ydinkysymykset? Ensin pitää katsoa näiden teemojen rakenteita hieman tarkemmin.

Poliitikoilla on tietty aina jostain yksittäisestä asiasta mielipide. Mielipiteet ovat yleensä sidoksissa arvopohjaan, joten parempi olisi selvittää poliitikon arvot ensin. Mutta nekin pohjautuvat useimmiten ideologiaan, ja kun puolueiden ideologinen jako on hyvin tiedossa, niin senkään kertaaminen ei tuo esille mitään uutta mielenkiintoista.

Ideologia ja arvot eivät nekään synny tyhjästä. Niiden pohjalla kun on ihmiskäsitys. Oma ymmärrys siitä, mikä ihminen on. Ja siihen liittyen, mikä on ihmisen suhde toisiin ihmisiin ja luontoon. Koska poliitikkojen mielipiteet, arvot ja ideologiat ovat hyvin tiedossa, toimittajat voisivatkin selvittää tenteissään, miten poliitikkojen ihmiskäsitykset eroavat toisistaan. Kansalainen voisi sitten itse miettiä omaansa ja katsoa vastaako se poliitikon ihmiskäsitystä.

Karkea jako voidaan nähdä hierarkkisen ja yhdenvertaisen välillä. Yllättäen tai ei, sama jako näyttää näkyvän myös poliittisella akselilla oikeiston ja vasemmiston välillä.

Hierarkia voi perustua esimerkiksi ihmisen taloudelliseen menestykseen tai kuviteltuun kansalliseen identiteettiin. Tai hierarkiassa ihmiset voidaan jakaa äidinkielen tai asuinpaikan perusteella. Hierarkkinen ihmiskäsitys saa voimansa vastakkainasettelusta: me ja muut, jossa me on aina voimakkaampi ja muut koetaan heikommiksi. Ja koska näin on, valta kuuluu luonnollisesti vahvemmille. Tämä asenne näkyy myös ihmisen luontosuhteessa.

Ehdotus olisi siis se, että toimittajat selvittäisivät kansalaisille eri poliittisten ryhmien edustajien ihmiskäsitykset tämän jaon pohjalta laatimalla siihen sopivat kysymykset. Koska tällaista keskustelua ei ole käyty, voisi se antaa äänestäjille jotain uutta pohdittavaa yhteiskunnan ongelmien ratkaisuun. Ainakin se tekisi läpinäkyväksi sen, mikä on kunkin poliittisen ideologian ja arvomaailman takana.

Asiantuntijoiksi keskusteluun voisi sitten valita antropologeja, evoluutiopsykologeja ja moraalifilosofeja.