Irti ideologiasta?

Pyöreässä pöydässä keskustelevat Kaarina, Taru ja Mika. Puhetta johtaa Ruben.

Kaarina haluaisi keskustella siitä, kun ympäristöongelmat kaatuvat päälle, mutta päättäjät käyttäytyvät kuin mitään ei tapahtuisi. Kaarinan mukaan se johtuu siitä, että vallitsevaa ideologiaa ei haluta muuttaa, ja siksi todellisuutta ei haluta nähdä. Ja ideologia on jatkuvan kasvun ideologia. Neuvostoliitossakaan ei haluttu nähdä todellisuutta, vaan haluttiin pitää jääräpäisesti kiinni ideologiasta.

Taru: Jos ei olla kasvun eetoksessa, niin ollaan supistumisen eetoksessa. (Taru ei pääse irti ideologiastaan)

Kaarina: No, keskustellaan siitä, mikä on se yhteiskunta, joka ei perustu jatkuvaan kasvuun?

Ruben: Edellyttääkö tämä elämäntavan muutos...ööö...uutta versiota sosialismista? (Rubenille vaihtoehto on menneisyyden mörkö)

Mika: En minä ainakaan halua muuttaa mitään omassa elämässäni, se ei ole realismia. Eikö voisi tukea muita maita? (Mika ei luovu itsekkyyden ideologiasta)

Taru: Tai realismia on se, että me luodaan teknologioita, jotka… (Taru ei luovu teknologiauskosta pelastusoppina)

Tämä keskustelu kuvaa hyvin sitä, miksi mikään ei muutu. Vallitsevaa ideologiaa ei kyseenalaisteta ja yksilön vastuuta ei haluta nähdä. Se luova asenne puuttuu, josta Kaarina haluaisi keskustella.

Vallitseva ideologia on itsekkyyden, vaurastumisen ja teknologiauskon pelastusoppi.