Jari Ehrnrooth fasisti?

Kulttuurintutkija Jari Ehrnrooth herättää hämmennystä aika ajoin hyvinvointivaltiota alasajavilla ajatuksillaan aiheuttaen voimakkaita vastareaktioita sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa kannattavissa ihmisissä. Häntä kutsutaan milloin fasistiksi, milloin köyhien vihaajaksi. Sitten keskustelu ryöpsähtää käsitteelliseen sekamelskaan siitä, mitä vaikka tuo fasismi tarkoittaa missäkin kontekstissa.

Laitetaanpa sitten oma lusikkakin soppaan. Miksi JE:tä voisi sanoa fasistiksi?

JE:n ajattelun keskiössä on yksilönvapauden korostunut merkitys. Vapailta yksilöiltä vaaditaan vastuun ottamista itsestään sen sijaan, että yhteiskunta käyttäisi resursseja yksilöiden tukemiseen. Se on JE:n mielestä sosialismia ja kollektivismia, joita hän vastustaa henkeen ja vereen.

JE:n ajattelussa yksilönvapaus on negatiivista vapautta eli vapaus saavutetaan kun yksilön toimintaa ei rajoiteta ulkoapäin. Tällainen vapauden käsite pitäisi oikeastaan ymmärtää valtana: "et sä mua määrää!". Se on valtaa ylläpitää oikeutta toimia kuten itse haluaa.

Ihmisen arvo muodostuu JE:n ajattelussa sen mukaan, kuinka vapaa hän on. Toisin sanoen kuinka paljon valtaa hän voi käyttää. Näin muodostuu JE:n lanseeraama hierarkkinen ihmiskäsitys, jota hän pitää luonnollisena ihmisten välisenä suhteena. Vastuun ottaminen itsestä johtaa menestymiseen tässä hierarkkiassa, jossa siis vahvat yksilöt saavat enemmän valtaa.

Valta on yksi vihan muoto ja ehkä juuri siksi ihmiset saavat intuitiivisesti käsityksen JE:n ajattelun pohjautumisesta vihaan, vaikka hän ei sitä suoraan itse ilmaisekaan. Hierarkkisessa ihmiskäsityksessä tuo valta/viha kohdistuu heikommin menestyneisiin ja siitä mielikuva JE:stä köyhien vihaajana.

JE:n ajattelussa voidaan nähdä piirteitä, jotka eivät kuulu siihen fasismiin, joka vallitsi ennen toista maailmansotaa Euroopassa. Ja koska fasisti-sanaa on käytetty haukkumasanana, niin voidaan helposti puolustaa JE:tä sillä, että hän ei olisi fasisti. Miksi sitten jotkut kuitenkin näin ilmaisevat?

Fasismin lopputulema Euroopassa tunnetaan hyvin. Monet näkevät, että JE:n edustaman hierarkkisen ihmiskäsityksen ja siihen liittyvän valta/viha-kulttuurin yleistyessä kehityskulku olisi samanlainen. Tässä mielessä JE:n kuvaaminen fasistiksi olisi loogista. Ei siis siksi, että hän täyttää fasisti-sanan merkityksen kirjaimellisesti siinä muodossa kuin se yleisesti tunnetaan, vaan siksi, että JE:n ja fasismin ihmiskuvat ovat samankaltaisia.

Palataanpa yksilönvapauden käsitteeseen, joka siis on JE:n ajattelun ydintä. Vapaus on valtaa yksilön ulkopuolisiin ihmisiin. Tästä puuttuu kuitenkin yksi merkittävä osuus ihmiskuvasta. Nimittäin se, että yksilö eli minä on psykologisesti kerroksellinen. On subjektiminä eli toimija, minän representaatiot eli mielikuvat itsestä ja tiedostamaton osa minää. Mitä osaa yksilön vapaus siis koskee? Onko ihmisellä valtaa myös hallita omaa tiedostamatonta minäänsä?

Subjektiminän autonomisuus ja tarve sille on helppo ymmärtää. Mielikuvat eli representaatiot itsestä eivät synny itsestään, vaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Tiedostamaton osa itseä on myös altis ulkopuoliselle manipuloinnille. Kummassakaan yhteydessä ei voi puhua siitä, että yksilö voisi toimia mitenkään vapaasti. Yksilönvapaus on siksi harhaa ja kertoo ihmiskäsityksen puutteellisuudesta. JE:n korttipakka romahtaisi, jos nämä ulottuvuudet otettaisiin mukaan, mutta vaaraa ei ilmeisesti ole kun hän on Freudin opit jo jättänyt taakseen.

Kollektivismilla tarkoitetaan keskusjohtoista valtarakennetta, jossa kansalaisten elämää ohjataan määräyksillä ja säännöillä. Sitä JE siis vastustaa ja haluaa, että yksilöt ottavat itse vastuuta omasta elämästään. On siksi ymmärrettävää, miksi myöskään kollektiivisen vastuun käsite ei taida kuulua JE:n suosikkeihin. Eipä sitä taida moni muukaan tänä päivänä omanaan pitää kun yksilönvapauden ihannointi on jo ilman JE:täkin valtavirtaa. Seurauksista saa lukea ikäviä uutisia päivittäin.