Julma tyranni

Hyvä ja tärkeä kirjoitus Hesarissa meritokratiasta. Uskomusta jokaisesta oman onnensa seppänä on nyt alettu kyseenalaistamaan ja hyvä niin. Menestymiseen tarvitaan omien kykyjen lisäksi (tai sijasta) myös sopivia geenejä, kavereita ja lykkyä.

Näin todetaan jutussa menestyneiden käsityksestä muista:

"Ajatus on, että he seisovat tikkaiden huipulla, jonne ovat kovalla työllä kiivenneet. He katselevat alaspäin ja ihmettelevät, miksi te muut ette kiipeä. Tikkaat on kaikille pysytetty. Se on vain siitä kiinni, että lähdet kiipeämään."

Omahyväisyyden sijaan tarvittaisiin enemmän nöyryyttä, sanotaan kirjoituksessakin. Mutta nöyryyshän kuulostaa jo häviäjän puheelta!

Ongelman juuret ovat ihmiskäsityksessä. Rationaalinen ihminen kykenee ajattelemaan, että meitä ihmisiä yhdistää enemmän ominaisuuksia kuin erottaa. Ihmiset ovat pääosin toistensa kaltaisia.

Mutta, mutta. Ei ihminen näin ajattele. Arkinen ihmiskäsitys on egosentrinen. Ihminen näkeekin, että muut ovat pääosin hänen kaltaisiaan. Erojakin on, mutta hän vertaa niitä aina itseensä. Ja siihenkin sisältyy oletus, että ainakin heidän tulisi tavoitella sitä, mitä itse on.

Pahintahan tässä on se, että se oma harhainen ihmiskuva on istutettu ihmiseen juuri meritokratian vaikutuksesta markkinatalouden ehdoilla ja se ruokkii itse itseään.

"Julmaksi meritokratian tekee Sandelin mukaan se, että se näyttää antavan pätevän oikeutuksen sille, miksi toiset voittavat ja toiset häviävät."