Kapinaan!
Kansa seuraa jännittyneenä mihin suuntaan politiikkaa lähdetään viemään kevään aikana. Tai - oikeastaan jännitys on vähän liioiteltu sana, jos asiaa katsoo laajemmasta näkökulmasta. Mikään ei ole hirveästi muuttunut viimeisen kolmenneljänkymmenen vuoden aikana. Talous edellä mennään. Sivuteemat kuten sosiaaliturva, koulutus ja ilmastonmuutoksen torjunta antavat vain hieman lisäväriä rahakeskusteluun, jottei tarvitse ainoastaan verotuksesta puhua kyllästymiseen asti.
Talousajattelulle vastakkainen on kaikenlaisen tuhoamisen estämiseen pyrkivä ihmiskuva, jossa edelle menee elämän säilyttämistä kannatteleva ajattelu. Se suuntautuu tasapainoon hakeutumiseen sekä yhteisöllisessä elämässä että ympäristön ja luonnon kanssa.
Tällaisen maailmankuvan omaava ihminen saattaa olla turhautunut ja epätoivoinenkin sen voiman edessä, joka syntyy kun valtaosaa ihmisistä tuntuu ajavan eteenpäin oman hyödyn tavoittelu muista piittaamatta. Mikä siis neuvoksi? Mitä yksittäinen ihminen voisi tehdä voimaa saadakseen vastavirtaan pyristelyyn?
Ratkaisu on oikeastaan aika yksinkertainen, vaikka toteuttamiseen löytyy useita polkuja.
Talousajattelun ytimessä on ajatus siitä, että taloudelliset 'kannustimet' ohjaavat ihmisiä valintoihin elämässään. Se on valtavirran taloustieteen peruskäsitys ihmisestä ja siten myös nykyisen yhteiskuntapolitiikan perusta. Ihmisten käyttäytymistä voidaan ohjata luomalla mielikuvia tulevasta taloudellisesta vauraudesta ja sosiaalisesta menestymisestä (tai peloittelemalla niiden puutteesta) ja ihmiset säntäävät kohti tavarataivasta kuin sopulilauma.
Entäpä, jos ihminen ei tällainen sopuli olisikaan? Taloustieteiltä häviäisi pohja ja sen hegemoninen asema yhteiskuntaa hallitsevana voimana katoaisi. Poliitikkojen olisi pakko alkaa miettimään uusi keinoja ohjata ihmisten käyttäytymistä. Tai ehkä valta jopa siirtyisi kansalle.
Yksittäisen ihmisen pitää ryhtyä siis kapinaan. Viesti taloustieteilijöille ja päättäjille olisi tämä:
"En perhana suostu siihen, että minut sovitetaan teidän kuvittelemaan ihmiskäsitykseen vain omaa etua tavoittelevana markkinoiden pelinappulana. Ette te tiedä mitä teen huomenna tai ylihuomenna tai ylipäätään koskaan, koska ajattelen itsenäisesti ja luovasti."
"Sanoudun irti kuluttajaroolista. En kaipaa identiteettien shoppailua."
"Laittakaa vain haittaveroja. Omien valintojeni lähtökohtana ovat perustarpeeni, luovuuden vaaliminen ja elämän kunnioittaminen."
"Syön kasvispainoitteista ruokaa, koska ymmärrän sen merkityksen laajemmin kuin vain siksi, että haluatte tehdä lihasta kalliimpaa."
"Ei, en ole kateellinen kaverille, joka tienaa enemmän tai saa suurempaa eläkettä ja sillä on bemari."
"Joo, kyllä minulla on auto, mutta ajan sillä vain tarpeellisia matkoja, taloudellista nopeutta ja pidän kotteron niin kauan kuin sillä pystyn ajamaan. Sen jälkeen punnitsen tarkasti itse tarvitsenko uutta vai en, vaikka olisi siihen varaakin."
"Junalla on kiva matkustaa, vaikka se menisi vähän hitaamminkin."
"Ihan turha yrittää saada minut päättämään mitä ostan kohdistamalla mainoksia juuri minulle. Käytän adblockereita, en ole somessa, enkä viitsi katsoa tv-hömppää, jonka tarkoitus on saada minut vain ostamaan lisää krääsää ja härpäkkeitä. On parempaakin tekemistä, enkä tarvitse siihen edes rahaa."
Keksi itse lisää ja kerro muillekin. Ryhdy kapinaan. Laitetaan evoluutio vauhtiin.