Käppyröistä vähän

Jonkin ilmiön kuvaamista ajan funktiona voidaan tarkastella joko muutoksena tai absoluuttisena kertymänä. Molempia käytetään, mutta niiden merkitykset sekoittuvat jostain syystä usein ja sillä voi olla huonoja seuraamuksia.

Ajatellaanpa vaikka venettä, joka saa vuodon. Vettä virtaa sisään tietty määrää minuutissa. Kannattaako veneessä matkustavien huolestua, jos muutosta virtausnopeudessa ei tule? No, ehkä kuitenkin. Jossain vaiheessa vedentulo lakkaa kokonaan kun vene uppoaa, vaikka virtausnopeus vähenisikin.

Monia yhteiskunnan ilmiöitä kuten esimerkiksi hiilidioksiidipäästöjä kuvataan pääasiassa muutoksena. Kaaviot kertovat kuinka paljon kasvihuonekaasuja vuosittain päästetään ilmaan. Jos sitten tuossa muutoksessa tapahtuu laskua, niin sitä pidetään erinomaisena kehityksenä. Näinhän on käynyt kun on mitattu päästöjä 1990-luvun jälkeen. Hiilidioksidia kuitenkin kerääntyy ilmakehään jatkuvasti lisää ihmisen toimesta. Osa imeytyy biosfäärin prosesseissa, mutta pitoisuudet kasvavat edelleen, jos kaasua ei pumpata avaruuteen. Voipi siis käydä kuin veneellemme.

BKT on yksi usein käytetyistä mittareista ja kun puhutaan sen kasvusta, niin sillä tarkoitetaan muutosta. Aika monet muut mittarit ovat mielenkiintoisesti seuranneet BKT:n absoluuttista kerääntymistä. Mukaan lukien tuo CO2 ja ilmaston lämpeneminen kumuloituneina. 1970-luvun tienoilla tapahtui jotain kummallista, joka sai nämä kaikki nousemaan jyrkästi.

On kuitenkin kaksi käppyrää, joissa ei ole tapahtunut kumuloitumista viime aikoina. Muutos on siis painunut nollaan. Ihmisten onnellisuudessa ei ole tapahtunut kasvua sitten 70-luvun. Keskiluokan vaurastuminen on myös pysähtynyt verrattuna aiempaan. Seuraisi vakavia ongelmia, jos molempien muutokset painuisivat negatiivisiksi.

Eräät käppyrät ovat sen sijaan kääntyneet 70-luvun jälkeen laskuun seuraten BKT:n kumuloitumista, mutta käänteisesti. Siitäkin voi seurata vielä ongelmia. Tänään YLE:n uutisissa näytettiin kaavioita useiden lintulajien parimäärien laskusta viime vuosikymmeninä. Pääroolin sai jutussa tukkasotka. Se kun on ollut suomalaisten myyttinen lintu. Saihan maailma alkunsa Kalevalan mukaan juuri sotkan munasta.

Väittävät, että keskiluokan vaurastumisen pysähtyminen on ollut syynä kansallisuusmielisyyden suosion kasvuun täällä kotikonnuillakin kun pelko vaurastumisen pysähtymisestä kasvaa. Olisikin suotavaa, että Suomen kansan alkuperää ja yhtenäisyyttä ajavat tahot ottaisivat nyt tukkasotkan erityiseen suojelukseensa ja alkaisivat ajaa politiikkaa, joka pitää yllä tuon mytologian juuria ennen kuin sen symbolinen merkitys katoaa kokonaan lajin hävittyä maamme rannoilta.