Käsitteet kuntoon

Julkisessa keskustelussa vilisee käsitteitä, joita on joskus vaikea ymmärtää, jos ei osaa liittää niitä oikeisiin yhteyksiin. Yksi tällainen on kannustin, joka voi olla merkitykseltään joko positiivisesti rohkaiseva tai negatiivisesti uhkaileva, porkkana tai keppi siis. Kun sitten puhutaan työttömän kannustinloukusta, niin aivosolut joutuvat töihin kun ensin pitäisi ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan.

Kannustinloukulla yleensä kai tarkoitetaan liian korkeaa sosiaaliturvan tasoa, joka ei työtöntä kannusta menemään töihin. Turvan tasoa siis uhataan pudottaa, jotta taas kannustaisi. Positiivinen kannustin olisi tarjota kunnon palkkaa, jotta kannattaisi mennä töihin. Tietty sitä työtäkin pitäisi olla tarjolla ensin.

Sitten keskusteluissa menee usein sekaisin nämä neljä:

Eriarvoisuus

On tasa-arvoisuuden vastakohta, mutta ne pitäisi käsittää saman asian eri asteina. Joku on eriarvoisempi kuin toinen. Mutta onko kysymys arvostuksesta vai asemasta? Jos ihmisiä ei arvosteta samalla tavalla, niin he ovat eriarvoisia. Tämä taas riippuu kyseessä olevasta arvoulottuvuudesta. Esimerkiksi meritokratiassa eriarvoisuus ei ole ongelma, koska jokaiselle kuuluukin erilainen arvostus riippuen siitä, miten on menestynyt. Jos taas puhutaan ihmisarvosta, niin yleisesti sitä pidetään jokaiselle kuuluvana samanarvoisena oikeutena. Jos eriarvoisuutta ei pidetä ongelmana, niin ihmisarvonkin merkitys tuppaa helposti unohtumaan.

Ihmiset ovat aina jonkin verran erilaisessa asemassa eikä se silti aina ole ongelma. Ongelmaksi se tulee, jos on tahtomattaan joutunut kohtuuttoman huonoon asemaan. Tämäkin riippuu arvoulottuvuudesta. Kun formulakuski voittaa kisan, hän nousee keskelle suihkuttelemaan samppakaljaa, eikä kukaan puhu eriarvoisuudesta. Jos sama kuski parkkeeraa jättiveneensä vierasvenesatamassa vieden viimeiset kolme vapaata laituripaikkaa muilta veneilijöiltä, he ovat joutuneet ikävästi eriarvoiseen asemaan kun joutuvat etsimään illan pimetessä toisen satamaan.

Syrjäytyminen

Syrjäytyminen tarkoittaa sitä, että on joutunut pois jostain porukasta. Mutta se voi olla joko näkemys porukasta sisältäpäin katsottuna tai sitten se on poisjoutuneen oma kokemus. Ensin pitäisi määritellä, mikä on porukka? Yhteiskunnallisessa keskustelussa se tarkoittanee yleensä taloudellisesti ja sosiaalisesti hyväosaisia. Syrjäytynyt on silloin sellainen ihminen, joka ei kuulu tähän yhteisöön. Mutta onko kysymys taloudellisesta vai sosiaalisesta syrjäytymisestä vai molemmista?

Taloudellisesti syrjäytyneellä ei ole riittävästi varoja, jotta hän voisi toimia kuten ne muut, joilla on rahaa siihen. Se voi johtaa siten myös sosiaaliseen syrjäytymiseen. Mutta toisaalta, jos on omasta tahdostaan valinnut toisen elämäntavan kuin muut, niin se ei edellytä, että olisi taloudellisesti huonossa asemassa. Siksi syrjäytyminen ei saisi olla vain porukan sisältäpäin määritelty asia, vaan pitäisi myös huomioida porukan ulkopuolisen oma kokemus. Valitettavasti tässä tapahtuu usein virhetulkintoja.

Köyhyys

Köyhyys on siinä mielessä helpompi käsite, että sille löytyy selkeästi määritelty raja, joka tosin saattaa muuttuakin kansantalouden eri tilanteissa. Köyhyys määritellään kuitenkin kahdella eri tavalla ja keskusteluissa ne menevät joskus sekaisin: absoluuttinen ja suhteellinen. Suhteellinen köyhyys liittyy enemmän eriarvoisuuteen kun taas absoluuttinen liittyy enemmän syrjäytymiseen. Suhteellisen köyhyyden tulorajana pidetään 60% mediaanituloista. Absoluuttisen köyhyyden raja on vaikka se määrä rahaa, millä juuri ja juuri tulee toimeen. Absoluuttinen köyhyys varmemmin johtaa syrjäytymiseen kun taas suhteellinen on juuri eriarvoisuuden yksi mitta.

Jos poliitikko puhuu mielummin syrjäytymisestä, hän todennäköisesti mielummin puhuu myös absoluuttisesta köyhyydestä. Eriarvoisuus ei hänen mielestään ole silloin ongelma. Suhteellisesta köyhyydestä puhuva poliitikko taas näkee eriarvoistumisen köyhyyden ja yleisen turvattomuuden syynä. Usein ensin mainittu löytyy politiikan oikealta laidalta ja toinen vasemmalta.

Osattomuus

On osallisuuden vastakohta. Osallisuus tarkoittaa sitä, että osallistuu tekemään samaa kuin muut. Osallisuuden tunteen saa kun lukee median Luetuimmat-listoja, lähettää luontokuvan uutisiin ja katsoo formulakisoja. Jos haluaa olla yksilöllinen ja erottua muista, se voidaan myös tulkita osattomuudeksi. Useimmiten osattomuudella taidetaan kuitenkin tarkoittaa samaa kuin syrjäytyminen.

Muitakin epäselviä käsitteitä on vaikka kuinka paljon, mutta tässä lopuksi esitetään kaava, jolla voidaan laskea poliittisen vaikuttajan viestinnän (tai harhautuksen) tehokkuutta:

A = käsitteen epäselvyysaste (0-5)

B = vaikuttajan epärehellisyysaste (0-5)

C = viestin vastaanottajan henkisen laiskuuden aste (0-5)

Tehokkuus = A x B x C

Täydet pisteet saa kun poliitikko käyttää kapulakieltä, tulkitsee lähteitä tarkoituksella väärin ja lukija on samanmielinen nettitrolli. Itsenäiseen ajatteluun pyrkivän kannattaa siis vaatia käsitteiden käytön selkeyttä, rehellisyyttä muilta tai itseltä omaa henkistä kasvua.