Keltainen puolue
Pekka Seppänen ravistelee kolumnissaan YLE:llä puolueiden toimintastrategioita ja sarkastisesti ehdottaa vastakkainasettelun ottamista keinoksi saada lisää äänestäjiä. Piikki lienee osoitettu lähinnä Perussuomalaisille, koska heillä se strategia on jo näkyvästi käytössä. Ei Vihreiden agendassa ole vastustaa lihaa syöviä autoilijoita. Se on kuva, joka heistä on synnytetty. Taisi olla Seppäsen viikunanlehti.
Vihreiden ongelma on pikemminkin se, että he eivät uskalla tuoda esiin niitä ratkaisuja, joilla oikeasti saavuttaisivat tavoitteitaan. Lihakset ja rohkeus eivät riitä. Niitä tarvitaan lisää. Tässä olisi ehdotus siihen.
Pitäisi perustaa uusi puolue, mutta ei entisten lisäksi, vaan yhdistämällä Vihreät ja Vasemmistoliitto. Heidän agendansa ovat aika lähellä toisiaan muutenkin, jos suodattaa edesmennen kommari-imagon pois jälkimmäisestä.
Nykyisellä kannatuksella lihaksia tulisi yhdistettynä aika paljon lisää. Voi olla, että osa nykyisistä kannattajista vieroksuisi aluksi tätä yhdistymistä, mutta voi olla, että muista puolueista löytyisi uusia kannattajia. Lähinnä kai demareista, elleivät sitten kaikki lähde.
Sen väri voisi olla keltainen, joka on vihreän ja punaisen sekoitus. Punavihreä- ja vihervassarinimityksiltä putoaisi pohja pois. Keltainen on ilon väri ja se toisi positiivista energiaa mustan ja sinisen rinnalle.
Puolueen ohjelmaan kuuluisivat ainakin seuraavat tavoitteet:
Perustulo
On jo molempien ohjelmassa, eikä sitä tarvitse sen enempää perustella. Kaikki ymmärtävät, mistä on kysymys.
Työajan lyhentäminen
Lisää työllisyyttä, parantaa elämänlaatua ja vähentää sosiaalimenoja. Palkka alenee, mutta se huomioidaan kustannustason pienentymisenä kuten alla mainitaan.
Asuntojen yksityisomistuksesta osuuskuntaomistukseen
Asunto-osakeyhtiöt muutetaan osuuskunniksi. Toisten ihmisten asumisella rikastuminen loppuu ja asumisen kustannukset putoavat radikaalisti siirtymäajan jälkeen.
Progressiivinen kulutusvero
Ympäristöä rasittava kuluttaminen siirtyy progressiivisen kulutusveron piiriin asteittain. Progressiivisuus tarkoittaa sitä, että vero nousee kulutuksen mukaan. Digitaalialustat mahdollistavat tämän. Kulutus vähenee ja pienentyneestä palkasta jää sama käteen kuin ennenkin pakollisten menojen jälkeen.
Sähköveron voisi siirtää heti. Polttoaineverot myös, mutta niin, että alueellinen tasa-arvo säilyy. Toisin sanoen veron progressio riippuu asuinkunnasta. Maaseudulla tarkoituksenmukainen ajaminen tulee halvemmaksi kuin nyt ja kaupungeissa päinvastoin. Maaltapako loppuu tai kääntyy toisinpäin. Turha päristely loppuu myös, puhumattakaan snowcrossista. Ihmisille jää enemmän rahaa käyttöön pienentyneestä palkasta huolimatta.
Valtion menot pienenevät, koska ihmisten elämä rauhoittuu ja sen seurauksena yhteiskunnan infran ylläpitäminen tulee halvemmaksi ja hyvinvointi kasvaa.
Some kansallistetaan
Sosiaalisen median alustat siirretään kansalliseen omistukseen. Kirjastolaitosta kehitetään niin, että se tarjoaa alustan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, sekä fyysiseen että virtuaaliseen. Se kerää tietoja, joita käytetään oman yhteiskunnan kehittämiseen miljardien keräämisen sijasta amerikkalaisten yritysten muutamille omistajille.
Mainonnan rajoittaminen
Kansalaisille annetaan oikeus itse päättää, mitä mainontaa he vastaanottavat vai vastaanottavatko mitään. Kun elämä rauhoittuu, kulutustavat muuttuvat muutenkin ja mainonta jää tarpeettomaksi tai ainakin merkityksettömäksi keinoksi vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.
Nämä nyt aluksi. Saa käyttää vapaasti ja kehittää lisää.