Ketään ei saa syyllistää mistään

Koronarokottamattomia ei saisi kuulemma syyllistää. Se vain lisää heidän rokotevastaisuuttaan, sanoo professori.

Se on kumma juttu tämä syyllistäminen näinä päivinä. Jotain muutosta halutaan, mutta ketään ei saa syyllistää mistään sellaisesta touhusta, joka estää muutoksen.

Syyllistämisen käsitettä voisi tarkastella vertaamalla sitä muihin siihen löyhästi liittyviin käsitteisiin.

Mielipide on oma tunnereaktio johonkin asiaan. Subjektiivinen ilmaisu siitä, miltä joku itsestä tuntuu.

"Minusta tuntuu tyhmältä, että jotkut eivät halua rokottaa itseään."

Kritiikki on perustellumpi näkökulma johonkin asiaan. Se nähdään usein negatiivisena, koska poikkeaa kritiikin kohteen näkemyksestä. Kritiikin ja mielipiteen eroa on yleensä vaikea nähdä.

"Ei ole hyvä juttu, että jotkut eivät ota rokotusta, koska sairaalat täyttyvät."

Syyttäminen perustuu jonkin säännön tai normin rikkomiseen. Eli kysymys on oikeudenmukaisuudesta.

"On rokottamattomien syy, että sairaanhoito kuormittuu."

Tuomitseminen taas on päätös syyllisyydestä ja sen seurauksista.

"Sitä saa mitä tilaa."

No, mitä se syyllistäminen sitten on? Milloin sitä tapahtuu? Sen voisi määritellä näin:

- pyrkimys aiheuttaa toiselle syyllisyyden tunnetta.

Sen pitäisi olla siis tarkoituksellista. Mutta eikö se ole aina jonkun toisen tulkinnan varassa? On aika vaikeaa mennä toisen pään sisään ja nähdä, mitä toinen on oikeasti tarkoittanut. Eikö mielipiteen tai kritiikin esittäjä halua vain ilmaista sitä, mitä itse ajattelee jostain?

No, sitten kun mennään syyttämiseen tai tuomitsemiseen, pitääkin olla tarkkana. Onko tarkoitus aiheuttaa syyllisyyden tunnetta vaiko vain ilmaista oma näkemys oikeudenmukaisuudesta?

Ei, ei, syyllistämisestä puhumiselle on ihan toinen syy.

Se on se, että syyllisyyden tunne on nykyisin tosi ikävä juttu. Sitä on vaikea sietää. Kenenkään ei tulisi enää tuntea syyllisyyttä mistään, näin arvorelativismin aikana.

Jokainenhan saa tehdä mitä huvittaa ja syyllisyyden tunne haittaisi sitä kovasti. Jos siis joku tuntisi syyllisyyttä jostain, se romuttaisi vallassa olevan arvojärjestelmän ja tarkoittaisi, että minäkään en saisi tehdä mitä huvittaa. Siksi ketään ei saisi enää syyllistää mistään.

Toisin sanoen pitäisi siis välttää ilmaisemasta omia mielipiteitään tai kritiikkiä. Ja missään nimessä ei ainakaan saisi puhua oikeudenmukaisuudesta, koska jollekin voi aina tulla ikävä syyllisyyden tunne.