Kokoaan suuremmat

Ihminen voi tehdä huonoja asioita joko tahattomasti tai tahallisesti. Ensin mainittu johtuu tyhmyydestä ja jälkimmäinen typeryydestä. Kun ihminen jää kiinni tästä, hänen pitäisi tuntea syyllisyyttä - joko tyhmyydestään tai itse teosta.

Ihmiset näyttävät osaavan tehdä paljon itseään suurempia tyhmyyksiä ja typeryyksiä, mutta kykenevät korjaamaan vain itsensä kokoisia ongelmia. Tästä johtuu se, että ihmisten joukkovoima tuhoaa maapallon elämää kiihtyvällä tahdilla. Kun monta ihmistä tekee pahaa yhtäaikaa, ongelmat kertautuvat.

Ihmisen aiheuttamien ongelmien koon paradigma selviää kun asia otetaan esille julkiseen keskusteluun, kuten tässä Eriarvoisuusvaraston avauksessa. Keskusteluryhmässä asiantuntijat ja muut kohtuullisen sivistyneet ihmiset kommentoivat aktiivisesti monenlaisia aiheita kuten lastensuojelu, sotu-uudistus, taloudellinen oikeudenmukaisuus ja tietenkin koronamaskien käyttö. Kaikki ihmisen kokoisia ja hallittavia ongelmia.

Mutta kun avauksessa kerrotaan, että ihmisen toiminta on aikaansaanut tutkijoiden mielestä liian suuren riskin siitä, että jonkin ajan päästä elämä on vakavasti uhattuna tällä planeetalla, niin keskusteluapa ei synnykään. Se kun veisi pohjan kaikelta muulta.

Yhtälö ei toimi. Kun yksi ihminen tekee pahaa, hän voi sen korjata halutessaan. Kun monta ihmistä tekee pahaa, tarvitaan myös monta ihmistä korjaamaan sitä pahaa. Siihen ihmiskunta ei ole kypsynyt. Hyvä ei ole järjestäytynyt vielä.

Tuntiessaan syyllisyyttä yksittäinen ihminen voi ottaa vastuun tyhmyydestään tai typeryydestään. Isompi määrä ihmisiä tehdessään samaa tarvitsisi taakakseen kollektiivisen syyllisyyden, jotta pystyisi kantamaan myös kollektiivisen vastuun.