Kokonaisekologinen kestävyys

MMM Jari Leppä päätti sitten avata Hesarin mielipidekirjoituksessa tuntojaan juuri julkaistusta EU:n metsästrategiasta. Ääni kellossa hieman toisenlainen kuin aikaisemmin, jolloin sitä piti kommentoida vuotaneiden tietojen pohjalta. Silloin meni uhkailuksi ja pelotteluksi, että ne jyrää meittin, koska liittovaltio. Suomen metsät sosialisoidaan vähintään. No, nyt kun ei sosialisoida niin sen voi panna omaan piikkiin. Oltiin jätkät kovina.

Kirjoitus onkin sitten sitä samaa omahyväistä ylistystä maailman vastuullisimmista metsänomistajista, jotka varmasti tästä kehumisesta tykkää. Aika monta kertaa on mainittu sana kestävä. Se se onkin sellainen taikasana, että ryteiköt muuttuu heti vaurautta tuottaviksi kauniiksi metsiksi. Jotkut kyllä puhuvat puupelloistakin.

Lepän retoriikkaan kuuluu myös käsite kokonaiskestävyys aina sopivissa väleissä. Jostain syystä se oli nyt jäänyt pois. Metsän kokonaiskestävyydessä huomioidaan taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Vain Suomessa osataan näin kuulemma nähdä, sanoi hän aikaisemmin A-studiossa. EU:n komissiokin halusi Lepän mielestä vain ja ainoastaan ekologista, uskokoon ketä huvittaa.

Mutta mitä se ekologinen kestävyys sitten on? Lepän kirjoituksessa puhutaan paljon hiilinieluista eli ilmastonmuutoksen torjunnasta. Unohtuiko luontokato? Ainakin Sitran asiantuntija mainitsee tässä jutussa, että ilmastonmuutos ja luontokato pitäisi hoitaa yhdessä. Olkoon sitten vaikka kokonaisekologinen kestävyys. Sitä on varmaan vaikea tunnustaa, että luontokadon yksi iso syy on vallalla ollut metsänhoitotapa. Putoaisi vastuullisuudelta pohja pois.

Metsäkeskustelua vaivaa sellainen piirre, että maalaillaan yleisellä tasolla muka kokonaisnäkemystä, mutta sitten lopulta selvitellään vain jotain yksityiskohtaa niin kuin se olisi joku ratkaisu siihen kokonaisuuteen. On vielä matkaa tallottavaksi kestävyyden poluilla. Ehkä ne jossain metsässä osuvat vielä kohdakkainkin.