Kolmen kappaleen ongelmat

Hyvä uutisia! Kolmen kappaleen ongelma on ratkaistu. Nyt osataan huippunopeilla tietokoneilla laskea, miten kolme kappaletta avaruudessa vaikuttavat toistensa liikkeisiin. Enää ei tarvitse arvailla avaruusaluksen sijaintia kun se lähetetään tutkimaan avaruuden saloja.

Kehitelläänpä kolmen kappaleen ajatusta vähän eteenpäin. Katsotaan aihetta sekä yhteisöllisellä että yksilötasolla.

Yhteisöllinen taso

Nykyisin ajatellaan politiikasta, että sen kenttä polarisoituu. On kaksi ääripäätä ja ihmiset asettuvat tälle janalle. Tai sitten ulottuvuuksia onkin kaksi ja syntyy nelikenttä.

Entäpä, jos politiikan painopisteitä olisikin kolme? Silloin näitä janojakin painopisteiden välille syntyy kolme. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että politiikan kentässä on tosiaan kolme vetovoimaista ajattelua, jotka eroavat toisistaan ihmiskäsityksiltään:

Sininen pallura kuvaa talousajatteluun perustuvaa hierarkkista ihmiskäsitystä. Ihminen tavoittelee taloudellista vaurautta ja sosiaalista menestystä. Ihmisen arvo pohjautuu tähän menestykseen. Sinisen palluran sisällä olevat ihmiset pelkäävät köyhyyttä, mutta ilman köyhempiä ihmisiä heitä ei olisi olemassakaan.

Musta pallura kuvaa myös hierarkkista ihmiskäsitystä. Ihminen tavoittelee tilaa, jossa mikään ei muutu ja kaikki vieras tulee siirtää pois näkökentästä. Mustan palluran sisällä olevat ihmiset pelkäävät, että joku tulee ja sanoo, että ei saa enää ajaa autoa ja vie grillin pois takapihalta. Se joku, joka näin vaatii, kuuluu johonkin toiseen ihmisryhmään. Ihmisen arvo perustuu siihen, mihin ryhmään hän kuuluu. Oma ryhmä on arvokkain, mutta ilman muita ryhmiä sitä ei olisi olemassakaan.

Keltainen pallura (punaisen ja vihreän sekoitustulos) kuvaa tasa-arvoon perustuvaa ihmiskäsitystä. Ihmisarvo on jakamaton ja se kuuluu kaikille riippumatta varallisuuden tasosta tai siitä, mihin ryhmään hän kuuluu. Keltaisen palluran sisällä olevat ihmiset pelkäävät, että sinisen palluran ihmisten toimet turmelevat elinmahdollisuudet maapallolla ja että mustan palluran sisällä olevat ihmiset tuhoavat ihmisarvon muilta kuin oman palluran sisällä olevilta.

Yksilötaso

Sitten mennään yksilötasolle. Ajatellaan, että minuus koostuu kolmesta pallurasta:

Minäkuva (kts. Epstein: ideal ego) on se kuva, jonka ihminen luo itsestään. Minäideaali (kts. Epstein: ego ideal) on se kuva itsestä, minkälainen itse haluaisi olla. Minäkuva ja minäideaali eivät saisi koskaan olla täysin samat. Jos ovat, sitä kutsutaan narsismiksi. Rooli (Jung: persona, Winnicott: false self) on se kuva itsestä, jonka haluaa näkyvän muille. Minäideaali ja rooli eivät saisi koskaan olla täysin samat. Jos ovat, sitä kutsutaan mukautumiseksi (Winnicott: compliance). Siksi myös minäkuva ja rooli eivät saisi olla samoja.

Silti, mitä lähempänä nuo pallurat ovat toisiaan, sitä parempi on itsekunnioitus ja moraalitaju ja sitä paremmin ihminen voi. Mitä kauempana pallurat ovat toisistaan, sitä enemmän syntyy sisäisiä jännitteitä, häpeää ja ahdistusta. Niiden kompensoimiseksi ihminen tarvitsee keinoja suojakseen. Hierarkkiset ihmiskäsitykset on näitä keinoja.

Mitä enemmän on ihmisiä, joilla nuo minuuden pallurat ovat lähellä toisiaan, sitä lähempänä ovat myös ensin mainitut pallurat ja sitä paremmin yhteiskunta voi.

Onneksi näiden edellä mainittujen kolmen palluran ongelmien ratkaisuihin ei tarvita huippunopeita tietokoneita. Riittää kun ymmärtää, että häpea ja ahdistus ovat moraalikompasseja.



Epstein, Mark: psychotherapy without the self (2008) s. 24:

"The fundamental difference between the two terms "ideal ego" and "ego ideal" is that the former connotes a state of being where as the latter connotes a state of becoming..."