Kultainen sääntö ei toimi

Vanhustenhoidon surkeaa tilaa ihmetellään kovasti nykyisin. Esiin on tullut muun muassa lähihoitajakoulutuksen soveltuvuuskokeiden poistamisen vaikutukset siihen, että joukkoon pääsee opiskelijoita, joita ei uskalleta päästää edes harjoitteluun, koska heillä ei ole luontaisia kykyjä selvitä tehtävistään. Ongelma on kuitenkin paljon syvempi.

Esimerkki lähihoitajakoulutuksesta. Etiikan tunnilla opettaja pyytää opiskelijoita miettimään hoitotilannetta niin, että opiskelija asettaa itsensä asiakkaan asemaan. Hyvä - tässä ajatellaan, että empaattinen suhtautuminen auttaa opiskelijaa löytämään oikean hoitotavan. Mutta ei se näin mene! Jos opiskelija miettii tilannetta oman persoonansa ja kokemuksensa kautta hän ei näe tilannetta silloin asiakkaan silmin. Opiskelijan pitäisikin pyrkiä menemään ensin hoidettavan sisäiseen maailmaan ja nähtävä tilanne hänen kokemuksensa kautta. Eihän se voi toimia ennen kuin hän tuntee asiakkaan edes jollain tavalla ennen tilannetta. Ja jokainen asiakas ja tilanne on erilainen.

Yksilöllisyyttä korostava kulttuurimme on johtanut siihen, että Kultainen sääntö ei toimi: "tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän". Kun itsekeskeinen ja omaa hyötyä tavoitteleva individualismin projektin tuotos näkee vain itsensä toisen asemassa, katoaa tuon säännön toivottu merkitys toiseuden kunnioittamisesta. Se on johtanut siihen, että on aivan tavallista nähdä toisen kärsimys, pieni tai isompi, ensisijaisesti oman kokemuksen kautta ja silloin toisen kokemus mitätöidään.

Aito kohtaaminen on mahdollista vain luovan kokemisen kautta, joka taas vaatii riittävää kypsyyttä ihmisenä. Soveltuvuustestit pitäisikin suunnata opettajille, jotta riittävän kypsän ymmärryksen elämästä voi siirtää opiskelijoille, joilla kokemusta siitä ei vielä välttämättä ole.