Kun kuolo minut erottaa varallisuudestani?

Facebookin Eriarvoisuusvarasto-ryhmässä keskustellaan tietysti paljon varallisuudesta. Onhan varallisuuden jakautuminen epätasaisesti yksi eriarvoisuuden muoto. Muutama vakiokommentoija muistuttaa väsymättömästi lukijoita siitä, miten vähän Suomessa on yksityistä varallisuutta verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai Norjaan. Jonkunlainen eriarvoisuuden mitta kai sekin.

Suomessa kuulemma varallisuus on keskittynyt omistusasuntoihin, eivätkä kansalaiset ymmärrä sijoittaa rahojaan muualle, jolloin se tuottaisi investointeina hyvää taloudelle. Tosin sijoittaminen nykyisin ohjautuu pääasiassa finanssimarkkinoille, koska se tuottaa enemmän rahaa ja helpommin yhä harvemmille. Sanovat, että elämme kriisissä, koska rahaa ei laiteta tuotantoon ja siksi talouskasvu hiipuu. Toisaalta talouskasvu on sitten tuonut mukanaan muita kriisejä, joten comsi comsa.

"On paljon yhtiöitä, jotka eivät käytä voittojaan investointeihin tai ihmispääoman kehittämiseen, vaan keskittyvät pelkästään osakekurssiensa pönkittämiseen. Tämän on muututtava, koska tarvitsemme suoria investointeja ratkaisemaan nämä aikamme suurimmat ongelmat."

Tuore tutkimus kertoo, että tuota synkkyyttä syventää vielä Suomessa asuntomarkkinoiden tilanne, jossa maaseudun asuntojen hinnat romahtavat ja kaupunkien nousevat. Varallisuuden hupenemisen huoli on siis todellisuutta toisille ja toisille sitten taas ei. Varsinkin kuulemma eläkeläiset, jotka omistavat asuntonsa haja-asutusalueella, ovat huolissaan omaisuutensa kohtalosta.

Mutta mistä tuo huoli oikeastaan on peräisin? Miksi juuri vanhus maalla olisi huolissaan asuntonsa arvon laskusta? Varsinkin kun voisi olettaa, että hän aikoo asua siellä elämänsä loppuun asti. Hautaan sitä omaisuutta ei enää oteta mukaan niin kuin Egyptissä joskus ammoin. Voi liittyykö huoli siihen, mitä jälkeläisille jää kun aika jättää?

Toisaalta ongelmana on nähty sekin, että kun tyhjiksi jääneet perityt asunnot eivät mene kaupaksi, niin jälkeläiset ovat ongelmissa niiden kanssa ja saattavat jopa joutua taloudellisiin vaikeuksiin, koska perintöverot pitää maksaa joka tapauksessa aikanaan, vaikka talorähjää ei kukaan ostaisikaan.

Onneksi tähän löytyy hyviä ratkaisuja. Oman perintönsä voi nimittäin ohjata hyviin sijoituskohteisiin, joista hyötyvät niin jälkeläiset kuin muutkin kanssakulkijat. Testamentilla ja henkivakuutussijoituksella voi omaisuutensa ohjata yleishyödyllisiin yhdistyksiin. Ja mikä parasta, näiden ei tarvitse maksaa perintöveroakaan.

Nyt marraskuun aikana on ollut käynnissä kamppanja, jossa tietyt asianajotoimistot tekevät ilmaiseksi testamentin, jos kohteena on joku valituista yleishyödyllisistä yhdistyksistä. Näin voi varmistaa, että oma varallisuus sijoittuu sellaiseen, joka palvelee laajemminkin koko yhteiskuntaa. Loppuelämänsä voi siis elellä rauhallisin mielin kun tietää, että varat eivät ohjaudu jo valmiiksi varakkaiden laariin tai kulutukseen, jonka vaikutuksiin ei itse voi enää vaikuttaa.

Eikä olisi varmaan hullumpi idea, että valtio jatkossa maksaisi tällaisen testamentin tekemisen. Pienellä julkisella sijoituksella saataisiin yksityinen varallisuus ohjattua yhteiskunnan kestävään kehitykseen.

Yksi vaihtoehto on myös sijoittaa varallisuuttaan testamentilla tai jo elinaikanaan hankkimalla palan metsää, joka jätetään rauhaan tuhoisasti omaa varallisuuttaan kasaavilta tahoilta. Se on myös sijoitus omien jälkeläisten tulevaisuudelle ja kasvattaa koko Suomen varallisuutta omalla kestävällä tavallaan.