Kylän sydän sykkii

Aika kultaa muistot, ennen ei ollut paremmin. Näin väitetään usein ja on siinä jotain perääkin, mutta silti on hyvä välillä katsoa menneisyyteen. Jospa sieltä jotain voisi oppia näinä kiireisinä aikoina kun vauhtisokeus vaivaa.

Yksi tällainen kurkistus lähihistorian elämäntapaan on brittiläinen lämminhenkinen 60-luvulle sijoittuva sarja Sydämen asialla, joka pyörii taas kerran YLE:llä täyttäen aamupäivän hetken hyvällä mielellä niille, joille tämä etu sallitaan. Sarjahan kuvaa pienen yhteisön arkista elämää, johon kuuluu niin iloja kuin suruja. Yhteisön jäseninä on joukko hyvinkin erilaisia persoonia, mutta yhteisöllisyys paistaa läpi joka jaksossa.

Opiksi voisi ottaa muutaman asian. Jos sosiaali- ja terveyspalveluiden integrointi näyttää olevan nykyisin tuskaisan vaikeaa, niin Heartbeat-malli voisi olla toimiva ja helppo toteuttaa. Siinähän kiltti ja mukava lääkäri Kate hoitaa koko kylän sotepalvelut samalla kertaa oli sitten kyseessä fyysinen vaiva tai mikä tahansa ongelma, joka vaatii hoidokseen läsnäoloa ja toisen kuuntelemista.

Työyhteisön toimivaan malliin voisi ottaa poliisitiimin dynamiikasta esimerkiksi sen, miten autoritaarisen pomonilkin oikkuja ja vallantahtoa tulee sietää huumorilla ja hyväksymisellä. Ahdasmielisen herran sisällä syvällä kun sykkii kuitenkin lämmin sydän. Empatiakyvyttömyys on vain omaksuttu rooli ja hän ei raaski viedä kissanpentuakaan lopetettavaksi, vaan ottaa sen salaa suojatikseen.

Luokkayhteiskunta on toki vielä selkeästi esillä ja rikkaat kartanon herrat sydämettömiä ja ahneita toisten hyväksikäyttäjiä. Tuosta ajastahan ei mennyt pitkään kun Thatcher & Co:n lanseeraama uusliberalismi sitten valutti ahneuden ja oman edun tavoittelun syvemmällekin yhteiskunnan eri kerroksiin.

Sarjan antia lisää käytetty musiikki. 60-luvun hitit ja muu uusi populaarimusiikki kuvaa hyvin sitä luovuutta, joka tuona aikana kukoisti. Ei ollut Youtubea, ei Spotifyta. Transistoriradion suhinoiden läpi piti etsiä musiikkia, joka tuoreudellaan aina säväytti.

Sarja kuvaa elämäntapaa, josta voisi ottaa hieman mallia nykyisinkin. Yhteiskunnan voisi rakentaa pieniksi kyläyhteisöiksi, jotka toimisivat mahdollisimman omavaraisesti. Digitaaliset verkot ja palvelut mahdollistaisivat erilaiset yhteiskunnan toiminnat hoidettavaksi etänä ja elämiseen tarvittavat muut perusasiat olisivat lähellä. Kylän sydämenä voisi sykkiä nykyisten kirjastojen mallin mukaiset yhteiset olohuoneet, joissa ihmiset voisivat olla ihan oikeassa vuorovaikutuksessa keskenään. Heartbeatin pubimalli ei taida oikein toimia Suomessa.

Liikkumiseen kylien ja kaupunkien välillä olisi julkinen raideliikenne, jota pitkin myös elämiseen tarvittavat materiaalivirrat kulkisivat. Lähiruokaa olisi tietty tarjolla ja kulttuuri kukoistaisi kun ihmisten luovuus on vapautettu markkinavoimien puristuksesta.

Hmmm... jotain tällaista pitäisi alkaa kehittelemään sen sijaan, että ollaan juututtu elämäntapaan, jolla on lyöty päätä seinään viimeiset kymmenet vuodet ja saatu ainoastaan aikaan viheliäisiä ongelmia. Uutta ajattelua ja vähän rohkeutta peliin vain.