Kyyninen epäluottamus

Hiljattain oli valtakunnan mediassa juttu vihamielisten ja negatiivisten somekommenttien kirjoittajista. Heille ominaista on kyyninen epäluottamus, joka käsitteenä on varmaan monelle uusi, kuin myös oli itselleni. Sen juuret ovat kasvaneet kuulemma jo ennen someaikaa tutkijapiireissä. Näyttäisi olevan tuontitavaraa rapakon takaa niin kuin monet uudet virtaukset nykyisin. Aikaisemmin puhuttiin ehkä vähän selväkielisemmin kyynisestä vihamielisyydestä. Kyynisyydellä tarkoitetaan tässä katkeraa ja pistävää sävyä, eikä siis niinkään välinpitämättömyyttä. Tutkijat ovat tunnistaneet kyynisen vihamielisyyden liittyvän huono-osaisuuteen. Vihan tunteen taustalla on yleensä joku pelko tai paremminkin turvattomuuden tunne, joka ymmärrettävästi on yksi syrjäytymisen vaikutuksia.

Miksi siis mielummin epäluottamus kuin vihamielisyys? Yhteiskuntaa sen eri tasoilla nykyisin voimakkaasti ohjaava yksilönvastuun eetos vaatii ihmistä vaikuttamaan omaan asemaansa asennetta muuttamalla. Turvattomuus on tunne ja sen poistamisen vaatiminen veisi vaatijan kiusalliseen empatiaongelmaan. Epäluottamus on ensisijaisesti asenne ja siksi sen korjaamista on kenties helpompi vaatia.

Kumma kyllä, huomiotta tässä keskustelussa jäävät tilanteet, jossa vastaavaan kyyniseen vihamielisyyteen syyllistyvät myös paremmassa asemassa olevat henkilöt. "Ihmisroskat" (Moilanen, kesk) ja "rikkaruohot" (Vartiainen, kok) saattavat olla lipsahduksia, mutta ovat vain jäävuorenhuippuja laajalle levinneistä asenteista. Työttömiä mustamaalataan laiskoiksi sohvalla makailijoiksi ja köyhiltä evätään lapsen teko. Entäpä se, kun kielletään pelastamasta pakolaisia hukkumiselta (Halla-aho, ps)? Eikö tämän pitäisi olla jo kyynisyydessään ja vihamielisyydessään hälyttävää?

Nyt sopiikin kysyä: mistä kumpuaa se turvattomuuden tunne, joka saa hyväosaisen suhtautumaan kyynisen vihamielisesti heikommassa asemassa olevia kohtaan? Vai onko siinäkin kyse epäluottamuksesta? Jälkimmäinen ei tunnu oikein uskottavalta. Tutkijat, ohoi!