Kyynisyyden vaara

A: Moi taas, pitkästä aikaa.

B: Moi, moi. Onhan siitä jo.

A: Kuis olet pärjännyt?

B: No, ihan ok, vaik onhan tää maailma aika sekasin.

A: Joo. Sotia, talous sakkaa, ja ihmisiltä toivo kateissa, jos lukee näitä juttuja.

B: Eikä unohdeta ilmastokriisejä ja luontokatoa. Mitenhän näistä selviää ahdistumatta?

A: Ei kai selviäkään. Eiks ahdistukseen liity se, et toimintakyky heikkenee. Sit vaan istuu perseellään, eikä tee mitään asioiden hyväks.

B: Eikä siks tarvii edes tunnustaa, et on ahdistunu. Aina on muka ne muut, jotka on vaatimas, et pitäis muka tehdä jotain. Eli vihervassarit, feministit, pride-tyypit.

A: Toisaalta, jos joku mättää ja siit turhautuu, niin se on eri asia. Sillo tuntuu silt, et joku ulkopuoline rajottaa sitä toimintakykyä. Mut ei se toimintakyky oo mihinkään hävinny. Sillo haluu tehdä jotain, et asiat ois paremmin.

B: Ja, jos kokee, et taistelee tuulimyllyjä vastaan, ni turhautuu lisää.

A: Jep. Ja pahinta siitä seuraa, että muuttuu kyyniseks. Sit peli on menetetty.

B: Eli sit vähät välittää enää mistään.

A: Kai sit tää maailma on sekasin, jos osa porukasta istuu perseellään ahdistuksen takia ja osa porukasta on kyynisii, eikä enää välitä mistään, kun ei enää usko, et voi tehdä jotain hyvääki.

B: Paska homma, mut yritetään me ainaki tapella sitä kyynisyyttä vastaan tälleen, eiks joo?

A: Näin tehdään. Moi taas.