Lapsen suusta

Miten yhteiskunta pitää huolta siitä, että ihmiset eivät tee pahoja asioita?

Kysymys kuulostaa siltä kuin se tulisi lapsen suusta. Joskus voikin olla hyvä asettua lapsen tasolle. Lapsethan ovat tunnetusti rehellisiä ja kysyvät asioita, joita me aikuiset emme enää osaa tai halua kysyä.

Ensimmäisenä vastauksena kysymykseen tulee varmaan mieleen lait: rikos ja rangaistus. Lait määrittävät mitä ei saa tehdä ja rangaistuksen pelon pitäisi estää ennakolta pahan tekeminen.

Kaikkea ei voi kuitenkin määritellä lakiin. Ihmisen elämismaailma on sen verran laaja. Tarvitaan siis lakien lisäksi joku muu käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sitä varten on moraali. Yhteiset, sisäistetyt ja hyväksytyt arvot tiedostava tietää toimivansa oikein tai väärin.

Jos lakien noudattamista varten meillä on oikeusjärjestelmä, mikä instanssi tutkii ja tuomitsee moraalin toteutumisen? Nyt tullaankin hämärälle alueelle. Ja se paljastaa tuon alkuperäisen kysymyksen vaikeuden.

Ennen oli tilanne toinen. Meillä oli kirkko ja uskonto. Kirkon opit sisälsivät moraalikäsityksen, jota kirkkokansa tiesi noudattavansa ja papit paimensivat laumaansa hyvän tielle. Se aika on mennyttä.

Elämme arvorelativismin aikaa. Jokainen saa määrittää itse mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Edes lakeja ei kunnioiteta, vaan eräässäkin tunnetussa tapauksessa nykyisin eduskunnan korkeassa tehtävässä oleva tuomittu väittää oikeuden päätöstenkin olevan vain jonkun yksittäisen ihmisen mielipiteitä. Arvorelativismia kukkeimmillaan!

Nyt käydään oikeutta siitä saako poliitikko halventaa seksuaalivähemmistöjä vedoten uskonnon vapauteen. Siis sen saman uskonnon, jota ennen pidettiin moraalin majakkana. Meidän perustuslakimme, jota pidetään myös yhteisesti hyväksyttynä arvopohjana, kieltää syrjinnän ja ihmisarvon loukkaukset. Oikeudessa pitää siis punnita sananvapauden ja perusoikeuksien suhdetta.

Tämä jakaa ihmisiä kahteen leiriin: ehdottoman sananvapauden kannattajat ja ehdottoman ihmisoikeuden puolustajat. Kun meillä perustuslaki on tarkoitettu vastaamaan tuohon alkuperäiseen kysymykseen, niin ehdottoman sananvapauden puolustajilta pitää myös kysyä:

Miten yhteiskunta sitten pitää huolta siitä, että ihmiset eivät tee pahoja asioita?