Liisa tekee virheen

Sattuipa silmiin juttu kirjasta nimeltä Itsekkyyden aika. Kirjan on kirjoittanut arvostettu emeritaproffa Liisa Keltikangas-Järvinen (LKJ). Juttu taas löytyy sivustolta Uusi juttu. Jutussa toimittaja kertoo kirjasta ja sen ideoista sekä haastattelusta kirjailijan kanssa. Ansiokkaita molemmat: kirja ja juttu.

Silmiin pisti maininta, että LKJ on aiheuttanut suosioita oikeistopopulistien parissa ja sekös triggeröi mielenkiintoa, koska LKJ:tä ei millään ilveellä voi nähdä poliittisena toimijana. Meriitit tutkitun tiedon julkaisijana ja tinkimättömänä psykologian ja inhimillisen elämän puolueettomana tarkkailijana on kaikille tiedossa. Kirja piti siis hankkia jo senkin kummallisen piirteen takia, että Liisa olisi muka poliittisesti kallellaan.

Mutta, kas vain. Sieltä todellakin löytyy kohta, josta oikeistopopulistit voivat saada kiksejä tukemaan omaa identiteettiään. LKJ nimittäin käyttää varsin paljon tilaa kirjassaan sen esiin tuomiseen, että ihmiset loukkaantuvat nykyisin niin helposti.

Erityisesti tämä liittyy narsismiin ja varsinkin LKJ:n kuvaamaan haavoittuvaan narsismiin. Kirjan ideanahan on tuoda esiin se, että aikaamme kuvaa yhteiskunnan muuttuminen narsistiseksi. Haavoittuva (tai ohutnahkainen) narsisti reagoi voimakkaasti siihen, jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Toisin sanoen hän loukkaantuu. Ja se olisi se aikamme kuva.

LKJ tekee virheen kirjassaan siinä, että hän ei huomaa kuvata tilannetta, miten ns. terve ihminen kokee epäoikeudenmukaisen kohtelun. Ehkä Liisa ei ole ollut herkkänä nykyisen polarisoivan keskustelun piirteistä tai ehkä kirjoittelu on muuten vaan jo käynyt raskaaksi.

Jättämällä pois kuvauksen normaalista reaktiosta epäoikeudenmukaisuuteen hän antaa oikeistopopulisteille mahdollisuuden sanoa, että kaikki loukkaantuminen on perseestä ja tyypillistä vihervassareille.

Kirjan ydinideahan on kuitenkin se, että yltiöyksilöllisyys eli itsekkyys on aikamme ilmiö ja sen takana on ajatus negatiivisesta vapaudesta eli siitä, että jokainen saa tehdä mitä huvittaa, jos nyt ei riko lakia.

Vapaus - ja varsinkin sananvapaus - tarkoittaa sitä, että voin sanoa mitä huvittaa. Ja jos joku siitä loukkaantuu, se on sen oma vika.

Tämä kirsikanpoiminta on tyypillistä nykyisin. Luetaan juttu ja poimitaan vain se kohta, mikä tukee omaa ajatusmaailmaa. Unohdetaan muu, vaikka se kyseenalaistaisikin omat näkemykset - tai juuri siksi.