Luova luopuminen

Kun ihmiskäsitys on kapea ja liikutaan vain yhdellä ulottuvuudella kuten talousajattelussa, vaihtoehtoja on vaikea nähdä. Talouskasvun kritiikiltä puolustaudutaan silloin ehdottomuudella nykyisen järjestelmän olemassaololle. Jos nälkäisen mieli tekee pihviä, on ehkä turha ehdottaa kukkakaalipirtelöä. Kasvissyöjäksi voi alkaa vasta kun on päättänyt luopua lihansyönnistä. Ennen pitkää huomaa, että nälkä lähtee ja itsekin voi paremmin.

Talousajattelulle ei edes haluta nähdä vaihtoehtoa ja siksi siitä on niin vaikea luopua. Luopuminen kuitenkin on mahdollista, mutta ensin pitää hyväksyä se, että nykyistä talousjärjestelmää ei voida korvata jollain tunnetulla vaihtoehdolla. Sellaista ei ole ja se ei ole edes tarpeen. Ihminen on luonnostaan luova ja irtipäästäminen vanhoista ajatusmalleista vapauttaa luovuuden etsiä uusia ratkaisuja.

Luovuus liitetään yleensä taiteellisuuteen ja innovatiivisuuteen, mutta se ei anna oikea kuvaa luovuuden olemuksesta. Luovuus on kaikessa elollisessa elämää ylläpitävä voima. Luovuus näkyy siinä kun kasvi kurottautuu valoa kohti ja lokit seuraavat valkeaa laivaa toiveena pyörteiden nostamat makupalat.

D.W. Winnicott on kuvannut luovuutta näin (Kurkela, 2004):

"Winnicott toteaa, että luovuus on koko elämää värittävä asenne. Luovuus voi olla mukana taiteellisessa työssä, mutta myös silloin kun vammainen nauttii kyvystään hengittää tai lapsi on innostunut ulosteillaan sotkemisesta tai kirkumisesta. Luova asenne antaa elämälle mielekkyyden tunteen, se tekee elämästä elämisen arvoisen."

Erich Fromm kertoo luovuuden merkityksestä näin kirjassa Zen ja psykoanalyysi (2012):

"Kaiken tämän pohjalta on selvää, ettei hyvinvointi ole mahdollista ilman luovuutta ja kykyä reagoida ja vastata kokonaisena ihmisenä siihen, mitä itsessämme, muissa ihmisisssä ja maailmassa todella tapahtuu."

"Aidot vastaukset vaativat luovuutta: maailman näkemistä sellaisena kuin se on ja silti sen kokemista minun maailmanani - toisin sanoen maailmana jota minä luon ja muutan luovuudellani."

Luovuuden yhteydessä puhutaan usein älykkyydestä. Niiden erona on se, että älykkyyttä mitattaessa ratkaisu tunnetaan kun taas luovuutta ei voi edes mitata, koska ratkaisua ei vielä tiedetä. Luovuus on siten epätieteellistä. Luovuus on mielen prosessi, jossa uudet havainnot kohtaavat aikaisempia kokemuksia luovana leikkinä. Luova asenne on avoimuutta tälle leikille ja heittäytymistä tuntemattomaan.

Talouskasvusta irtautumisen mahdollisuutta on kuvattu viime aikoina jonkin verran. Ainakin seuraavat käsitteet ovat olleet esillä: degrowth, kohtuutalous, vakaan tilan talous ja myös buddhalainen talous, joka edustaa varmaankin luovinta lähestymistapaa taloustieteeseen.

Talouskasvua kuvaavaa bruttokansantuotetta pidetään aikansa eläneenä mittarina ja sille on etsitty korvaajaa, joka mittaisi paremmin hyvinvointia ja yhteiskunnan kehitystä inhimillisestä ja luonnon arvoja tukevista lähtökohdista. Näitä ovat muun muassa: GPI, HDI, HPI ja GNH, joista viimeksi mainittu mittaa Bhutanissa yhteiskunnan tilaa buddhalaisesta näkökulmasta.

Oikea kysymys ei ole siis olisiko joku edellä mainituista talousjärjestelmistä vaihtoehto nykyiselle. Oikea kysymys on: mitä kasvun jälkeen? Odotammeko katastrofia vai ajammeko nykyisen järjestelmän hallitusti alas? Talouspolitiikan ja taloustieteen tulisi olla valjastettu ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin edistämiseen, ei ahneuden ja vallan välineiksi. Ihmisen pitää luottaa itseensä ja uskoa uuden tien mahdollisuuteen zeniläisin miettein: "kun tulet risteykseen, lähde kävelemään."