Luoviminen ja kitkarenkaat

Mitä yhteistä mahtaa olla purjeveneellä luovimisella ja kitkarenkailla? Liikkumiseenhan ne molemmat liittyvät, mutta elementit ovat tyystin erilaiset.

Luoviminen

Luovimisella tarkoitetaan purjehtimista vastatuuleen suuntaan. Purjeilla ei voi mennä suoraan vastatuuleen, joten venettä pitää ohjata tuulensuuntaa alemmaksi tuulen puolta vaihdellen. Zigzagia tai kryssien niin kuin purjehdustermi kuuluu.

Matkaahan siitä tulee lisää, joten matka-aikakin kasvaa. Lisäksi purjevene ei kulje kovin kovaa vauhtia kryssimällä, koska tuulen voima ohjautuu huonosti purjeisiin ja pyrkii kallistamaan sitä. Vasta-aallokkokin saattaa vauhtia pudottaa.

Mutta mikä tekee luovimisesta taitoa vaativaa on se, että muuttujia on paljon. Tuulen suunta ja nopeus voivat vaihdella ja purjehtijan pitää ne huomioida kun säätää purjeita ja veneen suuntaa. Aallokon hidastava vaikutuskin vaihtelee: 'joka seitsämäs aalto on suurin', joten suuntaa kannattaa muuttaa myös aaltojen tahdissa. Kryssiminen harvoin onnistuu vain merkityillä väylillä, joten kareja ja matalikoita on varottava.

Purjehtijalle luoviminen merkitsee jatkuvaa valppaana oloa ja muuttuvien olosuhteiden tarkkailua. Mutta kun kokemusta kertyy ja taidot kasvavat, niin parhaimmillaan luoviminen antaa flow-kokemuksen kun meri, tuuli, vene ja itse sulautuvat yhdeksi elämykseksi.

Luovimistaidot alkavat olla kuitenkin katoavaa perinnettä. Nykyihminen haluaa suoriutua venematkasta aikaa ja vaivaa säästäen. Luoviminen on vaivalloista ja siksi on helpompi laittaa kone käyntiin, purjeet alas ja ajella suorinta reittiä väylää pitkin. Tekniikka on tullut vielä avuksi ja mukavuudenhaluinen kippari saattaa jopa ohjelmoida karttaplotteriin reitin valmiiksi ja automatiikka hoitaa ohjaamisen. Mieli voi suuntautua jo kohdesataman palveluihin.

Jos luoviminen tarkoittaa jatkuvaa valppaana oloa ja tilanteisiin sopeutumista - toisin sanoen luovuutta, niin moottorilla ajaminen on huolettomampaa ja antaa tunteen turvallisuudesta. Huolettomuus merellä on kuitenkin vahingollinen asenne. Karille ajon syynä kun on useimmiten juuri valppauden puute.

Kitkarenkaat

Kitkarenkaat autoissa eivät anna pitoa tietyillä keleillä yhtä hyvin kuin nastarenkaat, kuten kaikki hyvin tietävät. Varsinkin jäisillä tienpinnoilla nastarenkaat tarttuvat paremmin tien pintaan. Kitkarenkailla ajaminen on siten haastavampaa ja kuljettajan pitää olla valppaana muuttuvissa olosuhteissa. Tienpinnan vaihteluihin pitää mukautua nopeutta tarpeen mukaan hiljentämällä. Kitkarenkailla ajaminen vaatii läsnäolon taitoa ja kykyä mukautua muuttuviin olosuhteisiin - toisin sanoen luovuutta.

Nastarenkailla ajaminen on huolettomampaa, koska renkaiden parempi pito antaa tunteen turvallisuudesta. Ajonopeutta voi pitää maksimaalisena eli nopeusrajoitusten mukaisena kelillä kuin kelillä, koska perille pääsee siten nopeammin, eikä tarvitse pelätä häpen tunnetta, jos joutuisi ajamaan hitaammin kuin takana tulevat. Mieli voi suuntautua jo matkan jälkeisiin iloisiin tapahtumiin.

Onko nastarenkailla ajaminen sitten turvallisempaa kuin kitkarenkailla? Näyttäisi siltä, että ei ole. Syykin lienee selvinnyt tässä jo.