Maankäytön muutoksesta järjenkäytön muutokseen

Luonnon monimuotoisuuden kutistuminen, biodiversiteetin häviäminen. No huh, huh, onpa vaikeankuuloisia käsitteitä. Onneksi on luontokato. Lyhyt ja ytimekäs. Luontoa katoaa. Mutta minne?

Poliitikon kielessä se tarkoittaa maankäytön muutosta. Ei kuulosta niin pahalta. Ihminen alkaa rakentamaan koskematonta luontoa. Toisin sanoen ihminen on jo jotenkin(?) käyttänyt sitä maata ja nyt siinä sitten tulee muutos. Ihmisellä on aina ollut muka luontoon omistussuhde ja sen pohjalta sen käytön muutos on oikeutettu.

Tämä ajatus ihmisen luontosuhteesta tulee hyvin ilmi kun kuuntelee poliitikkoja Tiedekulman ilmastopaneelissa, jota voi seurata joko täältä tai täältä. Asiantuntijat kertovat huolensa muun muassa luontokadosta ja poliitikot vastaavat.

Vasemmistoliiton Kivelä mainitsee, että luonnolla on itseisarvo, koska ihminen ei pärjää ilman luontoa, mutta luonto pärjää ilman ihmistä. Kokoomuksen Mykkänen ei tätä sulata. Hän kääntää ajatuksen toisinpäin. Luonnolla onkin välinearvo, jos ihminen kerran tarvitsee siis sitä luontoa. Yleensä tuolla ajatuksella itseisarvosta tarkoitetaan sitä, että ihminen tarvitsee luontoa elääkseen, koska olemme osa luontoa. Mykkäsen ajatus on varmaankin, että ihminen tarvitsee luontoa ajellakseen katumaasturilla ja hankkiakseen lisää härpäkkeitä, koska niihin tarvitaan luonnonvaroista saatuja aineksia ja niiden jalostamisen tuotoista saatua pätäkkää.

Keskustan Saarikko taas tarvitsee luontoa, koska kaikille ihmisille pitää tarjota lähiluontoa virkistyskäyttöön. Ja paras olisi, jos ne ihmiset asuisivat hajallaan ympäri maata, koska jotenkin(?) se olisi hyödyllistä myös ilmastolle (kuulostaa ainakin hyvältä). Ajatus on kaunis, mutta taitaa unohtua, että sinne maallekin halutaan nykyisin niitä samoja härpäkkeitä, joista kaupunkilaiset nauttivat.

Demareiden Marin taas tuskailee kun kotikaupungin lapsuuden metsät ovat kadonneet ja tilalle on rakennettu teollisuushalleja. Mutta toivathan ne töitä duunareille kuitenkin, hän pohtii.

Perussuomalaisten Halla-aho vastaa luontokatokysymykseen, että Suomessa metsien puumäärä on kasvanut jo vuosikymmeniä, joten Suomessa on harjoitettu maailman parasta ja vastuullisinta metsäpolitiikkaa. Jos luontokato on ainoa kriteeri metsienkäytön suunnittelussa ja kaikki metsät jätetään hakkaamatta, niin työpaikat katoavat Indonesiaan.

Keskustelu paljastaa kiintoisasti sen, miten suuri kuilu on tiedemaailman ja poliitikkojen välillä. Jos joku vielä epäilee tätä, niin kannattaa katsoa Ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen reaktio Tiedepaneelin omassa taltioinnissa (kohdasta 1:18:27). YLE Areenassa sitä ei näy. Suomen suosituimman puolueen puheenjohtaja Halla-aho käyttää korrektia ja älykkäältä kuulostavaa kieltä, mutta puhuu puuta heinää.

Eipä ole liiemmin toivoa luonnon puolesta tässä maassa. Tai sitten tarvittaisiin järjenkäytön muutos. Ihmisellähän on jo omistussuhde omaan järkeensä.