Masennus ja elämänhallinta

Masennus ja muut mielenterveyden ongelmat syövät kansakunnan menestymisen mahdollisuuksia, kun iso osa ihmisistä on poissa yhteiskunnan toiminnoista ja masennuksen hoito rasittaa muutenkin kurjassa tilassa olevan julkisen terveydenhuollon resursseja.

Se, että masentunut ei osallistu työelämään tai muutenkaan yhteisölliseen elämään johtuu ennen kaikkea elämänhallinnan romahtamisesta. Masennustila on viheliäinen kierre, jossa itse masennus aiheuttaa haluttomuutta ja haluttomuus johtaa siihen, että mitään ei oikein saa aikaan, ja se taas aiheuttaa masennusta.

Elämänhallinnan voisi ajatella toimivan kolmella tasolla: proaktiivinen, reaktiivinen ja de-aktiivinen. Tarkemmin katsoen aivojen rakennekin tukee tätä jakoa: järkiaivot, tunneaivot, liskoaivot.

Proaktiivisuus tarkoittaa suunnitelmallisuutta, aloitteellisuutta ja luovuutta. Reaktiivisuus taas mukautumista ympäristön muutoksiin ja de-aktiivisuus henkistä lamaantumista vain tarpeellisten elintoimintojen ylläpitoon. Jokaisella nämä kaikki voivat esiintyä tilanteesta riippuen ja painottua eri tavoilla inhimillisen kehityksen seurauksena. Mutta voisi ehkä kuitenkin sanoa, että masennustaipumusta on vähiten niillä ihmisillä, joille proaktiivisuus on luontaista.

Masennuksessa proaktiivisuus vähenee epäilemättä, jolloin elämäntilanteiden hallinta heikkenee ja muuttuu reaktiivisemmaksi. Se taas vahvistaa masennuskierrettä ja kun reaktiivisuuskin vaimenee kierre johtaa lamaantumiseen ja sängyn pohjalle. Kierteen katkaiseminen olisi siksi tärkeää tehdä mahdollisimman varhain.

Koska kyseessä on kierre tai kehä, se sisältää klassisen muna-kana-ilmiön. Kumpi tuli ensin: masennus vai haluttomuus?

Lääkärit ajattelevat, että masennus on ensisijainen syy. Lääkitsemällä mieliala paranee ja haluihin saa taas kosketuksen. Psykologit taas pohtivat ensin haluttomuutta aivojen välittäjäaineiden tasapainon sijaan. 

Psykoterapiassa on kaksi pääsuuntausta. Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa etsitään keinoja muuttaa ajattelutapoja ja toimintamalleja niin, että asiakas voi kaivaa esiin taas toimintahalujaan. Analyyttisessa terapiassa etsitään taas syitä haluttomuudelle, jotka esiin tultuaan saattavat hävitä, kun asiakas saadaan huomaamaan ne hyödyttömiksi.

Edellinen on toimiva, jos esteet eivät ole kovin syvällä ja asiakas on lähtökohtaisesti valmis muutoksiin. Jälkimmäinen voi vaatia enemmän työtä ja aikaa ja voi olla raskas prosessi asiakkaalle, jos paljastuu ikäviä seikkoja, jotka ovat syvällä minuuden ytimessä. Vaikkapa ylisukupolvinen häpeä.

Masennus voi sisältää muitakin viheliäisiä kehiä tai oikeastaan ambivalensseja eli ilmiöitä, jotka ovat yhtaikaa sekä positiivisia että negatiivisia.

Yksi tällainen voisi esiintyä tilanteessa, jossa parisuhde sisältää alistamista ja väkivaltaa. Stereotyyppisesti siis mies kohdistaa väkivaltaa vaimoonsa perjantaipullon jälkeen. Väkivalta ja alistaminen saattavat lamaannuttaa uhrin ja hänen elämänhallintansa romahtaa. Kun sitten vaimolta kysytään, miksi hän ei jätä miestään, hän vastaa: "Tiedän, että hän rakastaa minua kuitenkin."

Työpaikkakiusaaminen voi olla myös ikävä ongelma ja masennuksen lähde, mutta siitäkin on vaikea päästä irti, jos samalla pitää työstään ja työttömyyden uhka on suuri.

Vaikea tilanne voi olla myös, jos masentunut tarrautuu kiinni identiteettiinsä. Masentunut toistaa vanhaa ja totuttua rutiininomaisesti, joka kyllä luo turvallisuuden tunnetta ja voi jopa pelastaa masentuneen hengen, jos identiteetti murenisi syystä tai toisesta. Takertuminen identiteettiin tekee siitä vankilan ja estää uuden oppimisen ja masennus jatkuu.

Uuden oppiminen voi olla masentuneelle muutenkin todella vaikeaa. Taipumus itseen käpertymiseen johtaa siihen, että ympäristön havainnointi heikkenee. Ajatellaan, että ihmisen elämismaailma koostuu tiedosta ja merkityksistä. Tietoa syntyy kun uuteen havaintoon liitetään joku symboli, sana. Merkityksiä syntyy kun havaintoihin liitetään joku tunne. Mitä laajempi ja nyanssirikkaampi elämismaailma on, sitä paremmat edellytykset on luovuudelle ja proaktiiviselle elämänhallinnalle.

Silloin kun ympäristön ja myös oman sisäisen maailman havainnointi kapenee, uutta tietoa ja merkityksiä ei synny. Masentunut jää oman kuplansa sisään.

Tätä saattaa pahentaa vielä lääkärin määräämä mielialalääkitys, joka voi supistaa tunteiden kokemista ja silloin uusien merkitysten syntyminen kärsii. Asia, jota ei ehkä ole liiemmin pohdittu masennuksen hoidon yhteydessä.

Masennukseen liitetään usein myös muistiongelmia. Tämänkin ymmärtää edellisen mukaan helpommin. Jos millään ei ole mitään merkitystä, mitään muistettavaakaan ei synny.

Miten sitten masennusta pitäisi hoitaa? Elämänhallintapilleriä ei ole vielä keksitty. Terapiat toimivat, jos niitä on saatavilla ja masentunut on itse valmis ottamaan apua vastaan. Oikean terapiamuodon löytäminen voi olla haasteellista.

Kuten aikaisemmin todettiin, proaktiivinen elämänhallinnan taipumus todennäköisesti vähentää masennuksen riskiä. Ihmisiä pitäisikin kannustaa luovaan toimintaan jo kehityksen varhaisessa vaiheessa ja tukea siihen läpi koko elämän. Yhteiskunnan rakenteiden hierarkkisuus ja normatiivisuus on myrkkyä luovuudelle. Näistä ehkä lisää myöhemmin. Pysy kanavalla.