Uusliberalismin on aika palaa loppuun
Hassua! Ihan kuin joku olisi lukenut Creafulness-blogia. Tuukka Tervonen kirjoittaa Hesarissa (maksumuurin takana) siitä, että taloudellisen ja sosiaalisen menestyksen paineet tekevät ihmisistä onnettomia ja syynä tähän on uusliberalismin synnyttämä yltiöyksilöllisyyden eetos. Kas vain, jääköhän blogi joskus vielä tarpeettomaksi?
"Moni onnellisuuden tutkija onkin korostanut Suojasen mukaan sitä, että yksilökeskeisessä onnellisuuden tavoittelun taustalla ovat neoliberaalinen ajatusmaailma ja markkinatalous, jotka korostavat yksilöllisyyttä."
Ja...
"Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa tästä tutkimuksen tehneet Thomas Curran ja Andrew Hill ovat vakuuttuneet, että syynä ovat maiden neoliberaalit hallitukset, jotka korostavat kilpailua ja yksilöllisyyttä.
Yhteiskunnan jäsenet ovat vastanneet vaatimuksiin tavoittelemalla entistä enemmän niin taloudellista kuin sosiaalista täydellisyyttä elämässään."
Kirjoituksessa ei kuitenkaan mainita kuka tai mikä sitä uusliberalismia on halunnut ja miksi. Liioin ei kerrota, mikä sitten olisi vaihtoehto, joten ehkä kirjoitettavaa vielä löytyy.
Onnellisuuden tavoittelu ei ole mennyt ihan putkeen noin isossa kuvassa kun...
"Silti masennuslääkkeiden käyttö ja masennusdiagnoosit yleistyvät ja ihmiset palavat loppuun. Näin käy tutkimusten mukaan jopa maailman onnellisimmassa valtiossa Suomessa."
No, joillakin menee paremmin ja rahaa riittää onnellisuuden shoppailuun...
"Suojasen mukaan suurin vaikutus on sillä, mihin rahaa käyttää. Hän puhuu vähittäismyyntiterapiasta, jossa ihminen yrittää ostaa onnellisuutta."
Tässä lienee vinkki siihen kuka tai mikä on uusliberalismin takana. Kenen taskuun ne onnellisuuden shoppailun rahat valuvat, sehän siellä takana luuraa. Eikä kyseistä tahoa kiinnosta muiden masennukset ja loppuun palamiset. Nehän hoitaa valtio, se pahis, joka vielä yrittää vielä verottaakin, joten kannattaa piilottaa pennit.
Ai se vaihtoehto? Uusliberalismiin on
sisäänrakennettu vaihtoehdottomuus. Sen takia se istuu niin sitkeästi. Ei kannatta edes tarjota
vaihtoehtoa ennen kuin on ensin hylännyt talousajatteluun perustuvan
ihmiskuvan.