Mekö sopulilauma?

31.03.2019

Näyttää siltä, että Suomi on saanut kaksi pääryhmää suhtautumisessaan ilmastonmuutokseen. Ensimmäinen ryhmä on aika selkä ja siihen kuuluvat kaikki ne, joiden kyky sietää ahdistusta on hyvin matala. Perussuomalaiset on puolue, jonka huomaan he hakeutuvat, koska se tarjoaa ainoana puolueena selkeän ratkaisun ongelmaan: sitä ei ole. Joku on joskus viisaasti sanonut, että politiikassa on kysymys siitä kenellä on valta olla oikeassa. Kun äänestät puoluetta, joka sanoo, että ilmastonmuutos on hysteeristä höpötystä, niin valtaan päästyään ongelmakin häviää taivaan tuuliin.

Se toinen ryhmä ihmisiä on sitten vähän vaikeampi hahmottaa, koska melkeinpä kaikkien muiden oletetaan kuuluvan siihen. Ryhmään kuuluu kyllä monenlaisia ihmisiä, mutta heitä yhdistää se, että valtaosa poliitikoista pitävät heitä sopulilaumana, joiden liikkeitä voi ohjata rahan avulla. Sekä poliitikot että toimittajat yhteen ääneen sanovat nyt, että näiltä ihmisiltä ei voida vaatia toimia ilmastonmutoksen torjumiseksi. Se on tehtävä poliittisin keinoin.

Mitä ne keinot sitten ovat? Laitetaan lisää veroja tai muita maksuja sellaisille asioille, jotka ovat haitallisia, kuten vaikkapa liha. Lihavero ei saa kannatusta äänestäjien menettämisen pelossa ennen vaaleja, joten fiksusti sitten ajatellaan, että lisätään haittaveroja tuotantoon, joka sitten kyllä nostaa tuotteiden hintoja. Nyt pitää hetki hengähtää rauhassa ja miettiä uudelleen mistä on kysymys.

Mikä tässä on se logiikka? Miten tässä päästöt vähenevät, pitäisi nyt kysyä? Vähenevätkö ne kun tuotantohinnat nousee ja kun hinta kaupassa nousee? Hokkuspokkus ihan itsestään? Jos lihan kulutusta pitää vähentää, kuka sen valinnan oikeastaan tekee, että liha jää ostamatta? Poliitikko, tuottaja vai kuluttaja? Aivan! Kuluttajat eli juuri ne samat ihmiset, joilta ei pitänyt vaatia toimia.

Mitäs sitten oikeasti tapahtuu kun hinnat nousevat? Mikä takaa sen, että kuluttajat jättävät pihvin ostamatta? No, ainakin jos rahaa on riittävästi, niin eipä sillä hinnalla juuri ole vaikutusta. Köyhälle taas kokolihapihvi on muutenkin haave vain, joten sieltä välistä sitten löytyy joukko keskiluokkaisia ihmisiä, joiden harteille valinta härkäpapujen ja naudanlihan välille jää. Elleivät sitten vedä keltaisia liivejä päälle ja lähde kaduille.

Kova on luotto siihen, että raha ratkaisee ihmisten elämässä niin paljon, että sillä voidaan ohjailla kaikkien käyttäytymistä. Tällainen ihmiskäsitys on ihmisarvoa alentavaa. Ikään kuin meillä ei olisi omia aivoja ajatella sitä mikä on hyvää ja mikä huonoa. Euroillako kaikki arvotetaan? Missä on se sivistys, jota maailman parhaassa koulujärjestelmässä on jaettu? Puolueet peräänkuuluttavat luottamusta, mutta silti kuvittelevat meidän olevan rahan perässä juokseva sopulilauma. Ei kuulkaa, tämä peli pitää viheltää poikki.

Voihan sen lihan jättää ostamatta siksi, että tiedetään sen terveysvaikutustenkin olevan haitallisia liikaa mässäiltynä. Monet muutkin teot voi myös jättää tekemättä ihan siksi vain, että tietää niiden olevan väärin. Aika harva heittää enää roskia olan yli muiden kerättäviksi. Turvavyötkin laitetaan kiinni ihan kiltisti. Jätteiden kierrätyksestä tuli peruskauraa ilman haittaverojakin. Ihmiset osaavat olla fiksuja, jos heihin luotetaan. Rahan avulla käytöksen ohjailuun pyrkiminen on ihmisen arvon mitätöintiä ja osoitus luottamuksen puutteesta. Noustaan kapinaan kaikki omilla aivoillaan ajattelevat! Ei muutokseen puolueita ja poliitikkoja tarvita. Nopeita on siltä suunnalta muutenkin turha odottaa, koska sote.