Miksi valehtelemme?

Viihteellisessä ajankohtaisohjelmassa Perjantai käsiteltiin eilen aiheena valehtelemista. Vierailevalta asiantuntijalta kysyttiin miksi valehtelemme. Vastaus oli ajallemme tyypillinen: koska se tekee sosiaalisen elämän helpommaksi. On siis hyviä valheita. Valehteleminen kannattaa, rehellisyydellä ei pärjää. Itsepetoksella voi huijata itseään parempiin suorituksiin. Valheellisesti kehumalla voi saada toiselle hyvän mielen. Valheet suojaavat haitallisilta totuuksilta. Jostain syystä asiantuntijallamme oli kuitenkin suuria vaikeuksia kertoa mikä se sellainen haitallinen totuus on.

Valehtelemiseen tai totuuden venyttelyyn on kuitenkin muitakin näkökulmia. Valehtelijalla on aina vähintään kaksi totuutta: se oikea ja itse vale, kun kohteelle jää vain yksi: vale. Valehtelijalla on siten enemmän vapautta toimia ja se antaa valtaa. Juuri valta onkin useimmiten se todellinen syy epärehellisyyteen. Valehtelijalla ei ole keinoja selvitä tilanteesta luovasti. Se on siis joko taitamattomuutta tai henkistä laiskuutta ja ainoaksi keinoksi jää johtaa kohdetta harhaan, jotta epämielyttävästä tilanteesta pääse pois.

Valehtelija on myös totuudenmukaisuuteen pyrkivässä yhteisössä vapaamatkustaja. Yhteisössä säilyy luottamus kun sen jäsenet pyrkivät olemaan rehellisiä. Valehtelija käyttää siis muiden rehellisyyden arvostusta ja luottamusta oman hyödyn tavoitteluun. Luottamus rapautuu mitä useampi vapaamatkustaja tätä harrastaa. Nythän näin on käymässä kun valehtelemisesta tehdään normi. Siitä syystä meiltä kaikilta vaaditaan, että totuus pitää aina kaivaa ihan itse esiin kun muihin ei voi luottaa ja se vie hiton paljon energiaa.

Lukuvinkki: Sissela Bok, Miksi valehtelemme? (1981)